Olen tullut takaisin.

Joulukuun ensimmäiset tunnit, vierivät hitaasti eteenpäin. Makasin pimeässä huoneessa, vain tietokoneen näyttö sai koko pimeyden hohtamaan kauniin sinisenä. Olin jossain toisessa maailmassa, toisessa todellisuudessa. Muutamaa tuntia aiemmin, nauttimani sienet alkoivat toimia todenteolla. Jalkojani taipeita pakotti ja venyttelin niitä. Pitkät venytykset tuntuivat ihanalta.

Sekavuuden tila aaltoili. Tuli hetkiä kun en tunnintanut ympäröivää maailmaa, kaikki näytti niin uudelta ja sitten hetkiä, kun pystyin palaamaan todellisuuteen. Päätin yrittää kirjoittaa. Tietokoneen näyttö valaisi käteni. Kuinka kauniilta käteni näyttivätkin näytön valon loisteessa. Käteni olivat ihan vitun siistit. Olo oli kuin vauvalla joka oli löytänyt kätensä ensimmäistä kertaa.

Kokeilin kirjoittaa jotakin. Päässäni oli tuhansia ajatuksia mutta jostakin syystä tuloksena oli tälläistä luettavaa (teksti sisältää suuren määrän kirjoitus virheitä, ymmärrätte varmaan)

Oon aika sekasin vittt¨¨

oonkohan mä sekaisin

mä oon täl tajal milläm ihminen vioi vaa ollla tajunnan kansaasa....

egh,kä on parenppi ettei munm jälkeläisey jnäää tät enääää

siiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis mitä vittuAA TÄÄLLÄTÄahahtuu :( vittu oon sekasin enn

siis vittu mä oo jodsssaaa ihme msaaailmasnnn

mujn silmist tulee kyyynelet siiiiiinn vitttu on siistiiiiii

mut muiäluulen et naisella on huono tripppppi'¨minä huuuuudin sinua hulluuteni reunalta

minä olen seonnnut.....muistakoot

minut joku

josssssain

:::::DDDDDDD

aina kun kutsun siniu----.........

äääneni on erillainenn

::::::::DdddDDDDDDDDDDDDDDDDDDdd

jhollll

ooonoik ,masdc hyöööööiiuyyy

Tripistä selviytyneenä, näin maailman aivan uudessa valossa. Minä olen tullut takaisin.

Rauhaa, rakkautta ja tajunnan laajennusta. 

Mitä siihen tuumaat

Katsoin sillalta allani kuohuvaa koskea. Olin juuri roudannut studio kamoja kaverin kämpille ja kotiin paluu matkalla pysähtynyt tuijottamaan maailmaa. Kaverin kämpillä olimme tietysti pajautelleet, joten jumittelin huolella maisemia. Hetken kuluttua otin pyöräni alleni ja jatkoin matkaa. Poljin laiskasti pientä mettä pätkää. Eteeni osui pieni polku. Pysähdyin polun haaraan ja hetken mieli johteesta lähdin kulkemaan polkua pitkin. Hetken kuluttua osuin pienelle kallio kielekkeelle, josta näkyi kosken alajuoksuun. Laskin kitarapussini selästäni ja kävin istumaan kalliolle. Kaivoin kitaran esille ja päästin ilmoille seuraavanlaista tulkintaa.

Mitä siihen tuumaat

kun päiväst toisee täällä kaduilla luuhaan

no täällä koitan vaa maailmaa muuttaa

soittamalla suuta

kun en osaa mitään muuta

näyttäkää vaan suunta

niin jatkan kyllä matkaa

no tännehän on tultu vaan sekoittamaan pakkaa

diilerin paikal

ympärillä pörssihaita

kiertää mua niinkuin uppoovaa laivaa

josta kannelt meree hyppii rottii

ja omaa pientä pottii

oottaa vieres moni lokki

ylläni liitelee korppikotkii

en oo kuollut mut ne tulee mua nokkii

Soittoni jälkeen oli aivan hiljaista. Kuulin kuinka tuuli ravisutteli lehtiä. Kuulin kuinka koski kuohui hiljaa. Luonnon täydellinen rauhaisuus. Kaivoin taskustani jointin ja pistin sen tulille.

Mökin rauhasta takaisin lähiön meteliin.

Olin istunut autossa jo useamman tunnin. torkahtelin aina välillä ja heräsin, kun käteni oli puutunut nojattuani siihen ja sitä pisteli ihan helvetisti. Matka oli pitkä, mutta se olisi kaiken vaivan arvoinen. Olimme kaveriporukalla vuokranneet mökin saimaan rannoilta. Mökki oli kallis, mutta rahojen hankkimisesta en sano halaistua sanaa. Pelkään että google luovuttaa tietojani F.B.I:lle ja sitten vasta kusessa oltaisiinkin. Saimaa on kaunista seutua, mielestäni jokaisen suomalaisen tulisi käydä siellä. Maisemat ovat suorastaan terapeuttiset

Kyl maallakii handlataa urbaanit harrastukset.

Paikalle päästyämme tutkimme mökkiä innoisamme. Vittu se mikään mökki ollut, se kunnon huvila. Huvila oli selvästi suunniteltu rikkaille turisteille. Kaikki sähkölaitteet toimivat hipaisulla, telkkarista liesiin ja vessan lamppuihin. Siis vittu eteisen komerokii piipitti. Kaverini sisään päästyään hoiti bongin käyttökuntoon, jotta rentoutus lomamme voisi alkaa. Ei muuta kuin kaljaa koneeseen ja savuu keuhkoihin.

Rakastin hiljaisuutta mikä vallitsi öisin. ei kuulunut yhtikäs mitään. paitsi sisälle mentäessä komerossa piipitti seinän takana. Emme keksineet piipitykselle mitään muuta syytä kuin, että kun kaikki saatanan laitteet mökissä toimivat sähköllä, niin kai se on ihan normaalia jos vähän piipittää. Mut vittu että se  piipitys kävi silloin tällöin vituttaa. Mutta se hiljaisuus, se olisin halunnut viedä himaan.

Päivät meni lepposesti kierrellessä mestoja. Olin koko reissun niin saatanan jumis etten muistan ottaa lähes yhtää kuvii.

Tässä poni.

Ja tässä kilipää.

Pienes koomas takkatulen ääres.

Kotiinpäin ajellessa matka ei tuntunut läheskään niin pitkältä kuin menomatka. Mutta niinhän se on aina, kotiin on lyhkäsempi matka. Koti lähiö oli ennallaan. Vanha juoppo muija oli kusella bussipysäkillä. Ei viitsinyt mennä edes viereiseen pusikkoon hoitelemaan tarpeitaan. Kotipihan juopot elivät normaalia eloaan, kaikki istui turpa täynnä, pihan penkeillä. Illalla parvekkeella, ilta käyhiäni poltellessa, ikävöin mökillä ollutta hiljaisuutta. Täällä kuuluu kaiken maailman ääniä kaiken aikaa. Olisin halunnut jäädä sinne hiljaisuuteen. Mutta nyt joudun kärsimään tästä melu saasteessa. Ikuisesti teljettynä äänekkääseen lähiöön.

Orastava masennus.

Ulkona sataa kaatamalla ja ilma on kylmä. Tuntuu siltä että syksy on tainnut tulla ja se vituttaa. Suomen kesä on aivan liian lyhyt, heti kun kesästä ehtii alkamaan nauttia, niin se jo päättyykin. No on vielä pieni toivo, siitä että saataisiin vielä lämpimiä päiviä. Elokuuhan on vasta puolessä välissä. Mutta kun katson ulos, niin se pienikin toivo katoaa tyhjyyteen. Kohta saapuvat kuitenkin kaikki syksyn paskailmat. Mihinkään ei viitsi liikkua kun ulkona sataa, vaakatasossa vihaisia raapivia kissoja. Syksy on masentavaa aikaa. Syksy tuo mukanaan orastavan vitutuksen, joka puhkeaa täyteen kukoistukseen talven paukkupakkasilla. Aurinkoa ja lämpöä saadaan odottaa taas noin 9 kuukautta.

Kaamos on paskaa. Ihminen tarvitsee aurinkoa, minä ainakin tarvitsen. Niin tarvitsee myös moni muukin. Ihmisistä huomaa aina keväällä kun aurinko alkaa palaamaan huudeille. Kaikki on hemmetin positiivisia ja iloisia. Toisin kuin syksyllä, kun kaikki kävelevät päät painuksissa. Siis onhan niitä ihmisiä jotka rakastavat syksyä. Aikaa kun saa istua takkatulen ääressä villasukat jalassa. NO VITTU MULLA EI OLE TAKKAA EIKÄ VILLASUKKIA!!!!! No... Mut jokainen tallaa tavallaan. Sen vain halusin sanoa että syksy vituttaa, näin jo kesällä. Millaistahan vitutus on sitten loka-marraskuun räntäsateilla. Se jääköön nähtäväksi.

Meen nyt partsille tonne sateeseen ja imasen kunnol käyhät ja painan nukkumaan. Herättäkää mut toukokuussa.

ps. Siis vittu huhhuh, tulin partsilt nii mun nainen huutaa sängyssä,"Apua apua" Juoksen sen luo. Nainen istuu ja pitelee kasvoilla peittoo ja huutaa mulle et "ota se pois" Katon sitä ihmeissään, et ota mikä pois. Koitin ottaa sit peittoo, mut nainen pisti vastaan. Muija oli ihan paniikissa. Tuli ihan hiljasta ja tajusin et sehän nukkuu vielä. Laitan käden naisen selälle niin se herää ja kattoo mua ihmeissään ja käy takasin nukkumaan. Vähänkö kuumottavaa.

Kesälomaa kuvina.

Ei oo tullu pitkää aikaa mitää kirjoteltuu. Oon viettän kesälomaa. On tullu sairasteltuu, riehuttuu festareil ja kyssättyy vitusti hadsii.

Apteekissa sain viestin jostain ylhäältä.

Kallista on kalja meillä päin.

Ihmiset tykkäävät juhlia.

Älyytkö?

Vähiin käy ennenkuin loppuu.

Yrtit roihuaa.

Koitan jaksaa kirjotella useammin, nyt kun kesä alkaa olla loppusuoralla ja syksyn masennus tekee tulojaan. Kaikkea hyvää kaikille.

Rauhaa.

Nälkä kasvaa syödessä

Herään hillittömään kuumuuteen. Raahasin itseni keittiöön. Vesi hana auki ja kastetta kurkulle. Vilkaisen kämppääni, hirveä kaaos vallitsi asunnossani. Pakko siivota. Onneksi naiseni oli aisaparinani, tässä suuressa urakassa. Suuntaan kuitenkin ensin parvekkeelle, vetämään keuhkoihin vähän pyhää ilmaa. Siivous alkaa laiskasti, mutta tovin kuluttua huomaankin, että kämppä alkaa olemaan jo melko siedettävässä kunnossa. Puhelimeni piippasi. Kaveri kutsui maistelemaan spacecakeja.

Lähdimme naiseni kanssa välittömästi matkaa. Kävelimme halki kesäisen kaupungin. Käsikädessä romantiikkaa tihkuen. Hetken kulkiessamme, saavuimmekin kaverini kotiovelle. Tuttu koputuskoodi ja hetkessä ovi avautuu. Ovesta sisään. Pistävä kukan tuoksu. Kaverini tuo lautasellisen spacecakei, tai muffinsseihan ne oli. Otin innoissani ensimmäisen haukun. Lievä lehden maku maistui muffinssissa. Kun sain ensimmäisen syötyä, kaverini kehoitti syömään seuraavan. Siinä me istuskeltiin ja jauhettiin paskaa. Polteltiin ja hörpittiin parit kaljan.

Lähtiessämme kaverini luonta, aurinko ei ollut vielä laskeutunut. Päätimme naiseni kanssa käydä teranssilla, ennen kotiin paluuta. Kävelimme hetken, kunnes eteemme osui kiva pieni kapakka, jonka terassille paistoi mukavasti aurinko. Kävelimme sisälle ja suuntasimme tiskille. Tilasimme minulle oluen ja naiselleni lonkeroa. Myyjä lähti yllättäen jonnekkin ja unohti kassan auki. Mikä tilaisuus minunlaiselleni varkaalle, olisi napata kassa jä lähteä juoksemaan. Olin kuitenkin liian jumissa ja liian laiska, ryhtyäkseni niin suureen operaatioon. Odotimme kiltisti myyjää. Terassilla kaljaa juoden mässikset kasvoivat kasvamistaan, joten päätimme suunnata kotiin.

Mässismättöö

Pakaste pizza

1 pakaste pizza

kaikki syötäväksi kelpaava

Otan pizzan pakastimesta. Lisää pizzaan puolipurkkia tonnikalaa, aurajuuston jämät, jotain vanhoja kinkkusuikaleita, paprikan jämät, tomaatin jämät ja päälle vähän juustoa. Uunissa 220 asteessa 10min ja ei muuta kuin syömään.

Insinöörit siltojen alla

Isäni ei opettanut minulle montaa asiaa. Kun koko peruskouluni ajan minua kiinnosti aivan vääränlaiset aineet. Ja kun koulu lähti alamäkeen ja numerot huononi. Oli isäni tapana sanoa, on niitä insinöörejäkin siltojen alla.

Lapsena olin hieman ylivilkas ja joku tärkee päätti et mun ekanluokan alkuu piti siirtää vuodella. Jouduin siis vuodeksi nollaluokalle, valmistautumaan ekaanluokkaan. Muistikuvia minulla ei nollaluokasta hirveästi ole. Muistan esittäneeni kevätjuhlan näytelmässä päätähteä. Ensi kosketus yleisölle esiintymiseen.

Ekalla luokalla, ylivilkkauteni ei ollut laantunut tippaakaan. Olin luokan häirikkö. Luokallamme oli myös toinen yhtä paha, ehkä jopa pahempi. Hän oli ensimmäinen vastustajani tässä sairaassa maailmassa. Taistelumme saivat joskus eeppisiä piirteitä. Hän oli minua isompi poika, mutta minä olin sparrannut koko elämäni häntä isomman isoveljeni kanssa. En osaa sanoa kumpi meistä oli mahtavampi taistelija. Ekanluokan jälkeen hänet passitettiin toiseen kouluun, joten hän kaiketi oli suurempi uhka koulun turvallisuudelle.

Nemesikseni kadottua, havahduin. Itse en halunnut minnekkään muualle kouluun, kaikki kaverinihan jäisivät tänne. Ehkä hieman rauhoituinkin. Häirikkö olin edelleen. Meillä oli koulussa reissuvihko käytäntö. Reissuvihkoon opettaja kirjoitti ruusut ja risut. Minun vihkoni oli täynnä vain risuja. Läksyjen teon lopetin jo kolmannella luokalla. Ei vaan enää pahaa poikaa koulu kiinnostanut. Seudun isommat pojat saivat meidät pienemmät ylipuhuttua varastamaan kaupasta tupakkaa. Olimme niin pieniä ja viattoman näköisiä, niin saimme helposti kännettyä muutamia askeja. Tulipahan opittua varastamisen jalo taito. Toinen tärkeä taito oli kiljun valmistaminen. Vanhemmilta  salaa porisivat ämpärit. Tärkeitä taitoja jäi ala-asteelta mieleen.

Ylä-asteella koulu meni totaalisen vituiksi. Seiskalla keskityin olemaan joka viikonloppuna puistossa umpihumalassa. Pilvi, extaasi ja lääkkeet tulivat myöskin tutuiksi. Pääsin seiskalta, koska luokanvalvojani oli isäni vanha ryyppykaveri. Kahdeksannella luokalla istuin koulupäivät pahamaineisessa baarissa. Siitä seurasi tietysti luokalle jääminen. Kerratessani kasia, vietin enemmän aikaa koulussa, mikä ei tainnut sittenkää olla ihan hyvä idea. Minut erotettii ja jouduin vaihtamaan koulua. Onneksi tunsin jengiä uudesta koulusta, joten asia ei minua haitannut. Uudessa koulussa oli uusia tuttavia jotka olivat tulleet tutuiksi huumepiireistä. Jouduin tarkkailu luokalle ja se meinasi iisiä loppu yläastetta. Haistatimme pitkät opettajalle ja pelasimme pleikka ykköstä, nahkasohvilla makoillen. Ainoa sääntö oli, ettei me saatu olla yhteydessä koulun muihin oppilaisiin. Täytin kahdeksantoista ennenkuin sain ylä-asteen päättötodistuksen käteeni.

Olen myös yrittänyt opiskella ammattia kolme kertaa. Mutta jokainen kerta on kussut kuin kanan lento.

Töitäkin olen paiskinut. Olin viisitoista vuotiaana lehdenjakajana, koska tarvitsin rahaa ryyppäämiseen. Mutta se loppu ensimmäisen jakelu kerran jälkeen. Olen ollut myös neljä päivää varasto hommissa, pimeänä. Mutta babylonin kuristus ote oli liikaa minulle. Ensimmäinen verottava duuni kesti 9,5 kuukautta, joka loppui pari viikkoa sitten (http://smt420.blogspot.fi/2013/06/viimeinen-tyopaiva.html) ja nyt olen taas työttömänä.

Noh... On niitä insinöörejäkin siltojen alla.

Ei aina viitsi virheistä valittaa.

Kaivan stashboksini vaatekaapin syövereistä. Grinderi ja kukat esille. Etsin alustaa, sitä mistään löytämättä. Kuljen eteiseen, missä ulko-oven edessä on pino mainoksia, perintä kirjeitä ja muuta postia mitä en ole jaksanut selata läpi. Kaivan kasasta yhden perintä kirjeen. Kirjettä ollenkaan avaamatta, taitan sen kahtia. Alusta valmis. Suuntaan takaisin olohuoneeseen, missä kukat odottavat väsäystä. Etsin röökitoppani housujen taskusta. Kurkkaan toppaan. Toppa ammottaa tyhjyyttään. Tupakkaa on siis lähdettävä ostamaan välittömästi.

Tarkastan lompakostani raha tilanteen. Kaksikymppinen tervehtii minua lempeästi. Olisin ollut kusessa ilman käteistä, sillä korttini on vieläkin kadoksissa, enkä edelleekään ole saannut aikaiseksi hankittua uutta. On ehkä ihan hyvä ettei minulla ole korttia, pysyväthän rahat säilössä pidempään eikä polttele taskussa. Ulos lähtiessäni liimaan ulko-oveeni, ei mainoksia. Hissi ei joistain syystä pelitä, joten lähden kävelemään rappusia alas. Yhden kerroksen päästyäni, huomaan yhden oven olevan auki. Kulkiessani oven ohitse, uteliaisuuteni kääntää pääni ja vilkaisen sisälle. Asunnossa mies on kusella, vessan ovi sepposen selällään. Paljas perse paistaa ja kylmät väreet kulkevat pitkin selkä piitä. Päästyäni alimpaan kerrokseen, huomaan vanhan naisen, sammuneena hissin oven väliin. Ei ihme ettei hissi tullut tilauksesta. Kello ei ole edes puoltapäivää, mutta sehän ei näitä juoppoja vaivaa. Vieressään naisella on kaatunut oluttölkki, josta kalja oli paennut ja tehnyt viereen pienen lammikon. Röökin tumppeja lojuu siellä täällä. Ulos astuessani pihanjuopot tervehtivät iloisesti. Heilautan kättäni ja kävelen nopeasti ohi. Suuntana lähiön lähikauppa.

Pujottelen "betonisäiliöitä" kunnes eteeni osuu pieni kauppa. Kaupan liukuovet aukenevat laiskasti. Nappaan pienen korin ja suuntaa kaljahyllyille. Kuusi halvinta olutta koriin ja kassalle. Kassalla kaksi myyjää katsoo turvakameroiden näyttöruutua. Samaan aikaan kun kassa vetää kaljoja, kerron haluavani vielä röökitopan ja paketin rizloja. Näen samalla kuinka näyttöruudussa pyörii tallenne ryöstöstä. Lähikauppojen ryöstöt ovat kyllä  ihan saatanan yleisiä. Median uutisointi saa ryöstön näyttämään niin helpolta ja jengi luulee saavansa kunnon massit, jos vähän puukkoa heiluttaa. Mut eihän näil pikkukaupoil ikinä mitään suuria summia ole. Eipä ole kyllä kenelläkään muullakaan, jos näillä kulmilla asuu. Havahdun, on maksun aika. Myyjä pyytää minulta 6.85 euroa, siis kuudesta kaljasta, röökeistä, rizloista ja muovipussista. Annan neidille kaksikymppiseni ja odotan, milloin hän huomaisi virheensä. Hän ojentaa minulle takaisin 13,15. Myyjä veloitti vain yhdestä kaljasta. En viitsinyt valittaa myyjän virheestä, sillä virheitähän sattuu itse kullekkin. Ja rahaahan ei ole ikinä liikaa ja mieltäni lämmittää saada joskus jotakin, ilman että tarvitsee tasku alennusta käyttää.  Pistän rahat nopesti taskuun ja lappaan ostokseni muovipussiin. Lähtiessäni kiitän vielä hymyillen.

Kotiin ei ole pitkä matka, mutta se tuntuu kestävän ikuisuuden. Pihalla juopot jatkavat normaalia eloaan. Rappiksessa huomaan onnekseni, että sammunut nainen on hävinnyt ja pääsen käyttämään hissiä. Nopesti kotiin. Laiton röökit kuppiin ja kupin pöytälampun päälle kuivumaan. Röökin kuivuessa, murskaan kukat ja laitan murskan alustalle. Tupakka ei ole vielä täysin kuivaa, mutta sekoitan pienen määrän kukan sekaan, jotta kukka palaisi paremmin. Bongi käteen ja parvekkeelle. Savut keuhkoihin ja nyt on hyvää aikaa suunnitella loppu päivää.

Puffpuff

Työnhakuu ja huumeräppii

Heräsin puhelimen herätykseen, ensimmäistä kertaa sitten töitten loppumisen. Heräämisen syykin oli selvä, piti mennä työvoimatoimistoon. Minulla on työkkärissä höpöttely aika. Työhaun uusiminen on aina mukavaa puuhaa. Viimeksi sanoin polttavani pilveä hautaan saakka ja silti ne hommas mulle duunipaikan, tai harjottelupaikan mikä sitten myöhemmin sikisi duuniksi. Nousen sängystäni, savut, kahvii, savut, kahvii, savut ja olen valmiina päivän koitoksiin. Katson kellooni ja tajuan myöhästyväni. Myöhästyminen ei kuitenkaan tuota minkäänlaista huolta, vaan lähden matkaan rennon laiskasti. Pyörä alle ja kohti keskustaa. Työkkärissä suoraan virastoakan toimistoon. Toimistossa tapahtui jotakin hyvin outoa. Olen koko elämäni selitellyt mitä oudoimpia tarinoita työkkäriin, mutta koskaan he eivät ole lämmenneet elämän suunnitelmilleni. Nyt sanoin aikovani kirjoittaa kirjan. Työkkärimamma laittoi vain seuraavan tapaamisen kahden kuukauden päähän. Siihen asti minulla olisi vapaata kirjoitus aikaa ja työ tilannetta katsottaisiin sitten uudestaan. Olen ollut niinkauan työttömänä, että ne yleensä yrittää pakottaa mut jonnee ihme kursseille ja jotaa muuta paskaa tai tuet menee karenssii. Mutta ei tänään, joku ylhäällä taitaa rakastaa minua.

Palattuani työkkäristä, soitin puhelun kaverilleni. Meidän on tarkoitus kasata pieni kotistudio. Kaveri ei vastaa, nukkuu varmaan vielä. No... Ompahan vähän aikaa koomailla. Poltan savut ja jämähdän sohvan nurkkaan. Herään pari tuntia myöhemmin, puhelimen pirinään. Kaverini on herännyt ja minunkin oli siis aika herätä. Pomppasin ylös sohvalta ja mietin mitä olisi otettava mukaan. Päädyin siihen lopputulokseen että kuljetan ensimmäiseksi mikin. Töitteni alettua olin ostanut itselleni kunnollisen studiomikrofoonin. Olen musiikkia tehnyt koko elämäni, enemmän tai vähemmän. Nyt oli vuorossa rap-projekti. Pakkasin mikin johtoineen reppuun. Mikki telinettä en lähde nyt pyörällä kuskaamaan.

Matkani kulkee lähiöstä toiseen lähiöön. Kuumottaa kulkea pahamaineisilla alueilla, kallis mikrofooni repussa. Ikinä ei tiedä, jos joku pitkäkyntinen lyö mutkan ohimolle ja vaatii omaisuuden itselleen. Vaellan betoni helvetissä satojen betoni säiliöiden keskellä, joita kerrostaloiksikin kutsutaan. Kunnes löydän määränpäähäni. Pyörä lukkoon ja sisälle. Graffitien ja tagien peittämät seinät luovat tiettyä tunnelmaa. Viimein pääsen kaverille asti. Savuu, kaljaa, musiikkii. Elämä ei voisi olla paremmin.

Terveisin...........

Stashboksi

Herään aamulla hirveään kuumuuteen. Horjun puolelta toiselle, lähestyessäni vaatekaappia. Kaivan vaatekaapin perukoilta pienen mustan boksin.

Stashboksi.

Lysähdän sohvalle ja avaan boksin. Aarre-arkkuni avautuu hitaasti. Vahva budin tuoksu leijailee sieraimiini. Vedän syvään henkeä

Silmäilen hetken boksia.

Boksi olisi puhdistusta vailla.

Loppukuusta kun nitkut on kovimmillaan, niin boksin pohjalta on hyvä kaivella aarteita.

Nostan boksista pienen puisen tee-laatikon. Hatsin haju voimistuu, voimistumistaan.

"Vihreää teetä"

Laatikosta esiin paljastuu kaikkein pyhin.

Otan laatikosta minigrip-pussin, josta löytyy muutama nuppu, sitä itseään. Kaivan boksista esiin myös grinderin.

Seuraavaksi kaivan stashboksistani kahvimukin, sekä housujeni taskusta sätkätopan. Laitan röökiä mukiin ja mukin pöytälamppuni päälle. Muki on kuin suunniteltu siihen. Lamppu kuumentaa mukia, jonka seurauksena rööki alkaa kuivumaan. Savuthan ehdottomasti kannattaa väsätä kuivaan röökiin

Pienen odottelun jälkeen, tupakka on täysin kuivunut. Murskasin tupakan alustalle. Otin kukat ja grinderin. Kukat grinderii. Muutama kierros ja monet pienet piikit pilkkoo paratiisin ihme yrtin poltettavaan muotoon tupakan joukkoon.

Valmis.

Savut.

Jah bless.

Stashboksista löytyy paljon muutakin.

-Puinenloota missä yrtit

-Grinderi

-Minigrip täytettynä tyhjillä minigripeillä

-Röökin kuivaus kuppi

-Sytyitin

-Kortti (laineille)

-Pari pilliä (myöskin laineille)

-Pesäritilöitä

-Pesäkauhoja

-Neula millä putsaan pesäkauhoja

-Vadelman makuisia pluntteja

-Mangon makuisia pluntteja

-Pitkiä papereita

-Lyhyitä papereita

-Haarukka palan lämppäämiseen

-Jostain syystä myös kuminauha ja viisaudenhammas

Viimeinen työpäivä

Aamu alkoi samalla tavalla kuin useimmat aamut. Herään, poltan savut ja lähden töihin. Olin saannut uuden pyörän, varastetun pyöräni tilalle. Matka tuntuu jotenkin oudolta, kun ajattelen vain että tämä on viimeinen työpäiväni. Sitten alkaa taas työttömyys. Olen koko elämäni vieroksunut töitä, jos viimeistä vuotta ei lasketa. Niimpä työttömyys tulee kyllä tarpeeseen. Töihin päästyäni, päivä alkoi tuttuun kaavaa. Suuntaan siis ensimmäiseksi kahvinkeittimelle. Duunikaveri oli myös keittimen kimpussa. Hän katsoi minuun hetken ja tokaisi "näytät vähän väsyneeltä, tai sun silmät on tollaset" Sitten naurahti hieman. Tiesin heti että silmistäni näkyi, aamu makoisten maistelu. Vastasin vain hymyllä. Työporukka oli tehnyt voileipäkakun läksiäisiksi. Olikin pienet mässikset. lounastauolla lähdin käymään pankissa, oli viimeinen palkkapäivä, mutta en ole saannut aikaiseksi tilattua uutta pankkikorttia. Ku olen vain niin saatanan aikaansaamaton. Töistä pääsin jo yhdeltä, eli ehtisi tekemään päivän aikana vaikka mitä. Polkiessani kotiin olo oli jotenkin haikea.

Sain duuniporukalta lähtiäislahjaksi hienon piipun.

Himaan kun saavuin. Kaverini saapui kahville. Kaveri pitää taukoa pilvestä, mutta lähtee kuitenkin seurakseni parvekkeelle. Aurinko paahtaa ja savu leijailee. Kaverin puhelin soi, meitä pyydettii mukaan pelaamaan lentopalloa. Kuullosti suunnitelmalta. Ensin vain piti hoitaa muutamat pikku jutut. Vihreä varastoni kaipaisi täydennystä, joten säätämään. Puhelu, autoon, paikalle, massit säätäjälle ja ootellaan. Odottaminen on perseestä ja vielä perseemmästä on kun joutuu odottaan yrttiä. Olen tottunut, että säätäminen onnistuu ilman mitää odotteluja. Rahat käteen ja hommat hoitoon. Niin sen pitäisi mennä. Viimein yrtit haltuun ja matka kohti biitsii. Matkalla käärin kukasta mehevän spilffin.

Lentopallo on kivaa puuhaa. Ja pieni urheilu pitää kehon kuosissa. Olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi pitää peruskunnostaan huoli. Lentismatsin jälkeen, kaverini käytti minut kaupassa hakemassa muutaman ilta huurteisen. Kotipihaan tullessamme, kaveri heitti minulle kaksi pilleriä, Tradolaneja. Heitin oitis pillerit naamaan ja huuhtelin ne alas kaljalla. Kaverini lähti ryyppäämään ja minä kyykkäämään.

Parit ilta huurteiset.

Ostin inkiväärioluen koska en ollut aikaisemmin maistanut sitä.

Sekä Jamaican lahja olutkansalle, Red Stripe.

Illemmalla kun pillerit alkoi vaikuttaa. Fiilis oli rennoista rennoin. En yleensä syö enää mitään pillereitä, mut eihän sitä kehdannut kieltäytyy. Polttaessani parvekkeella ilta savuja, mieleeni muistui asia, asia jonka olin jo unohtanut, olen työtön. Olen ajatellut, että heinäkuun jälkeen yrittäisin saada uuden duunipaikan. Babylon on saannut imaistua minut oravanpyörään jumiin. Oon kyl aika tarkka siitä minkälaista työtä suostun tekemään, koska en ole syntynyt kenenkään orjaksi. Mut sitä mietitää sitten heinäkuun jälkeen. Nyt nautitaa kesästä. Savut buustaavat Tradolanien vaikutusta. Sisään ja sohvalle pötköttelee.

Peace, love and puff puff

ps. Roskakori on kuin aikakone, jos sinne joutuu on historiaa.

Ensimmäistä kertaa

Poltin ekan kerran hasista 14 vuotiaana, bileissä kaverin mökillä. Olin juuri siirtynyt ylä-asteelle ja törmännyt uusiin tuttaviin. Eräs uusista ystävistäni kertoi saavansa hankittua pilveä, niin hän saikin. Ei mennyt kauaa kun ystäväni isosisko saapui paikalle, mukanaan muoviin pakattu pieni ruskea palanen. Polttovälineenä toimi röökiaskin foliosta kyhätty piippu. Muistan elävästi sen fiiliksen, kun palaa lämpättii, murennettiin tupakan sekaan ja täytettiin foliopiipun pesä. Olin hirveässä humalassa ja ystäväni varoitti, että saattaa mennä yli. Minä en kuunnellut, kun paha poika olin. Ja olin 13 vuotiaana innostunut reggae musiikista, joten pilvikin kiinnosti. Foliopiippu kiersi pientä rinkiä. Odotin kuumeisesti omaa vuoroani. Pian tuo mystinen lääke olisi käsieni ulottuvissa. Katsoin kuinka kaverini veti piipusta syvät henkoset. Pienen hetken kaverini sai pidettyä savut keuhkoissa, mutta puhaltaessa savuja ulos hän yski äänekkäästi, samalla antaen piipun minulle. Nostin piipun huulilleni, annoin pesään liekkiä ja imin. Savut raapasivat kurkkuun, yskin. Päässäni alkoi välittömästi pyöriä. Tuntui kuin olisin saavuttanut elämässäni jotain suurempaa. Joku ringissä alkoi nauramaan ja välittömästi kaikki muutkin nauroivat. Oli kyl ihan saatanan siistii, siihen asti kunnes alko laatta lentää ja taju lähti.

Uskon että monelle jää paha maku suuhun, kun kännissä ekaa kertaa kannabista kokeilee ja käy jotakuinkin niinkuin minulle kävi. Pahaa makua minulle ei jäänyt. Päätin vain seuraavalla kerralla olla selvinpäin kun polttamaan lähdettäisiin.

Nostalgia mielessä kyhäsin foliosta piipun. Olisin kyhännyt röökiaskin foliosta, mutta nykyiset röökiaskin foliot syttyvät. Hyvin toimii.

Juhannus taikoja

Juhannus aatto. Paistattelin päivää parvekkeella. Aurinko lämmitti täydellä teholla. Nautin kuumuudesta, kylmää kaljaa nauttien. Pitäisi pakata tavaroita kasaan, sillä olisi tarkoitus lähteä viettämään juhannusta saareen. Olin juuri polttanut savut, joten asialle ei vielä jaksa tehdä mitään. Pihan juopot olivat aloittaneet juhannuksen vieton hyvissä ajoin, joku pari viikkoa sitten. Join kaljatölkin tyhjäksi ja menin sisälle. Kävelin jääkaapille hakemaan uuden oluen. Naiseni meikkasi vessassa. Olisimme valmiit lähtemään, kunhan vain naiseni saisi maalit naamaansa. Naisia saa aina odottaa, mutta eihän se mikään uutinen ole. Pitkän odottelun jälkeen, naiseni viimein sai itsensä valmiiksi. Pääsimme lähtemään. Tavarat mukaan ja kohti satamaa. Matkalla törmäsimme epämääräiseen porukkaan. Väkivaltarikollisista valkilakundeihin. Huumeiden hupikäyttäjistä pilvipäähippeihin. Aivan sairasta sakkia. Minun rakkaimmat ystäväni

Matkasimme satamaan, josta meidän oli tarkoitus nousta paattiin joka kuljettaisi meidät läheiselle saarelle. Satamaan päästyämme yllätyin, kuinka paljon ihmisiä siellä olikaan. Ihmisiä oli sadoittain ja kaikki valmiita juhannuksen viettoon. Ensimmäisen paatin päätimme jättää välii, koska emme varmaan olisi mahtunut sinne. Paatti lähti ja me jäimme laiturille juomaan. Viinapullo kiersi ja vitsit lensivät. Muutamat yksilöt porukastamme oli aloittanut juomisen auringon noustessa, sen kyllä huomasikin. Yksi olisi halunnut heittää ihmisiä laiturilta mereen, mutta kaatuili aina kun yritti nousta seisomaan. Yksi oli jo sammunut ja kaikki muut enemmän tai vähemmän päihtyneitä. Pitkän odottelun jälkeen, uusi paatti seilasi laituriin. Väkeä oli kerääntynyt laituri täyteen Väen tungos oli hirmuinen, kaikkien puskiessa paattiin samaan aikaan. Yksi ystävistäni sai porttikiellon alukseen, yritettyään kiivetä laitojen yli kyytiin. Paatti irtosi laiturista. Merituuli puhalsi kasvoilleni. Tästä tulisi vielä hyvä ilta.

Rantauduttuamme saarelle, lähdimme heti etsimään mukavaa hengailu mestaa. Suuntasimme saaren länsi puolelle, koska aurinko paistaisi sinne kauiten. Tovin käveltyämme, löysimme mukavan rannan, minne olisi hyvä leiriytyä. Ystäväni kaivoi oitis bongin repustaan ja alkoi väsäämään savuja. Kaljat muovikasseineen mereen kylmenemään ja kalliolle aurinkoon makoilemaan. Seurueen leidit kahlasivat rannassa. Aurinko kuumotti, joten päätin kerätä ronkeutta ja heittää talviturkkini. Kahlasin veteen ja vesi tuntui muuttuvan kylmemmäksi, mitä syvemmälle kävelin. Inhoan kylmyyttä. Keräsin rohkeutta ja sukelsin. Katselin ympärilleni ollessani sukelluksissa. Mitään ei pahemmin näkynyt, kun eihän itämeren vesi mitään kirkkainta ole. Nousin pintaan ja kahlasin kohti rantaan. Olo oli kuin uudestaan syntyneellä. Matkalla poimin vedessä olevasta muovipussista kaljan. Känni oli käsin kosketeltavissa. Päästyäni ystävieni seuraan, minulle tarjottii bongia. Yleinsä ei ole hyvä idea polttaa hirveässä kännissä, mut hei... Eihän savuista voi kieltäytyy.

No... Eipä mennyt kauaa kun alkoi päässä heittämään. Auringon kuumotus alkoi käydä ylivertaiseksi. Kylmä hiki alkoi valua otsallani ja ymmärsin että olisi päästävä varjoon lepäämään. Lähistöllä pyöri puoltuttuja nistejä, joten pyysin kavereita katsomaan perääni, ettei nistit tuu ja rullaa mun omaisuutta. Päästyäni varjoon lepäämään, oksentelu alkoi välittömästi. Olin juonnut koko päivän, mutta oksensin pelkkää vatsahappoa. Kuumuus oli varmaan haihduttanut kaiken nesteen elimistöstäni. Oksentelun loputtua pystyin jo hieman lepäämään. Viina on viisasten juomaa.

Pienen lepäily tuokion jälkeen, kaverini herättivät minut. Olisi aika lähteä tanssaamaan. Saarella oli tanssipaikka jossa järjestettiin joka juhannus, juhannustanssit. Vähän aikaa happea vedettyäni olin valmis. Saavuttuamme tanssipaikalle, huomasin vanhan ystäväni, järjestyksenvalvoja takki yllään. Vanhasta ystävästä huomasi että jälleenkohtaaminen oli kiusallinen. Kättelimme, vaihdoimme pari sanaa ja päästin hänet takaisin hommiinsa. Tanssipaikka oli täynnä keski-ikäisiä sinkkuja, jotka kuumeisesti etsivät juhannus seuraa. Parin kaljan jälkeen huomasin jo tanssittavani naistani, kiimaisten keski-ikäisten ympäröimänä. Viini virtasi ja kaikilla oli mukavaa. Yön viimeinen paatti saapuisi vähän ajan päästä noutamaan meitä, joten aloimme suunnata kohti laituria.

Päästyämme laiturille, törmäsin yhteen ystävääni joka oli ollut samassa saaressa. Hän pyysi minua ja naistani vielä jatkoille. Kävelimme satamasta kaverin kämpille. Kaveri tarjosi savut, punaviiniä ja sikaareita. Siinä sitten sivistyneesti istuttiin iltaa, aina aamuun asti. Kunnes väsyneinä suuntasimme naiseni kanssa kotiin. Kotona vielä savut ja mässäilyä ja zzzzzzzzzzzzzzzzzz.

Juhannuspäivän makasin krapulassa pilveä poltellen ja kertakäyttögrillilla parvekkeella ruokaa grillaillen.

Irvileukoja ja epäonnee

Ikuinen odottamisen tuska. Vilkuilen työpaikan seinällä roikkuvaa kelloa. Työpäiväni päättyisi kymmenen minuutin kuluttua. Kymmenen minuutin kuluttua alkaisi juhannus vapaat. Sekunnit muuttuivat minuuteiksi, minuutit tunneiksi. Koko päivä oli mennyt taas vain kahvia juoden. No maksetaan se palkka paskanjauhannastakin.
             "Pistetään pillit pussiin tältä päivältä" kuului pomon ääni. Sillä sekunnilla hörppäsin kahvikuppini tyhjäksi ja nostin reppuni lattialta. Tunne oli mahtava, niinkuin aina kun töistä pois pääsee. Edessä oli meilkein viikko vapaata ja juhannus. Tiedossa pään sekoitus, tunteella. Toivotin työporukalle hyvät vapaat ja lähdin ovesta ulos. Astuin ulos ja samassa huomasin jotakin outoa. Pyöräni oli hävinnyt telineestä. VITTU!!!! Joku saatanan irvileuka oli käynnyt nyysimässä pyöräni. Kaivoin taskustani röökiaskin. Askin sisällä oli yksi jointti. Jointti huuleen ja kävelemään. Vettä tihkutti harmaalta taivaalta, mutta tuskin edes huomasin sitä. Eniten vitutti kun olin ostanut pyörän, siis maksanut siitä rahaa. Se oli elämäni ensimmäinen itse ostamani pyörä. Sitä ennen olin aina varastanut pyörän ja varastattuja pyöriä tuli varastettua ihan saatanasti. Ehkä tämä oli vain karman tapa maksaa takaisin. Nostin jointin huulilleni ja hengitin syvään. Pyöräni ei enää haitannut minua. Siinä oli muutenkin takakumin venttiili paskana. Sitä piti säännöllisin väliajoin pumpata täyteen. Lisäksi pyörässäni jarrut eivät toimineet. Mieltäni lämmitti ajatus, että irvileuka joka pyöräni varasti, ei huomaisi jarrujen toimivuutta, vaan ajaisi päin seinää tai autoa tai jotaa.

Tuntuu muutenkin että epäonni on vainonnut minua. Kuukausi sitten olin hävittänyt lompakkoni. Lompakossa oli pankkikortti ja kaiken lisäksi oli palkkapäivä. Vähän ennen sitä mp3soittimenni kuulokkeet meni paskaks. Rakkaalla läheiselläni diagnosoitiin sairaus. Kuumottaa et FBI seuraa mun sähköpostei ja feisbuukii. Mitähän vielä.

Mut pitäkäähän hauska juhannus. Selvästi vesillä ja niin päin pois. Antakaa kokkojen ja kukkien roihuta.

Jees, mut katellaa juhannuksen jälkeen.

Peace.

Aina myöhässä.

Herään puhelimen herätykseen. Ei jaksa. Siirrän herätystä kymmenellä minuutilla, sitten kymmenellä minuutilla ja niin edelleen. Sillä seurauksella että havahdun ja huomaan että minun pitäisi olla duunissa kymmenen minuutin päästä. Jostain syystä tämä toistuu aamusta toiseen. Nousen nopeasti ylös ja puen päälleni. Kahvia ei nyt ehdi juomaan. Etsin tavaroitani ja sitämukaan heittelen ne reppuni sivutaskuun. Puhelin, röökit ja missä vitussa avaimet on. Vituttaa jos kiirees joutuu etsimään jotakin. Päätin rauhoittaa tilanteen ja mennä parvekkeelle. Olipa kuinka kiire tahansa, niin aina on aikaa savuille. Aurinko paistoi lämpimästi. Keuhkot täytee, keuhkot tyhjiks. Mennessäni takaisin sisälle huomaan avaimeni sohvalla. Kannattipas käydä savuilla. Avaimet reppuun, reppu selkään ja kipittämään oravan pyörään. Joten ei muuta kuin tunturi alle ja maailmalle. Polkiessani soitan pomolleni ja ilmoitan myöhästyväni. Aurinko lasit päähän, ettei verestävät silmäni näy ulkomaailmalle.

"Herätyskello kertoo, et koska pitää nousta

                 ja taas myöhäs, kun ei työ ajat jousta" 

Olen ollut kyseisessä duunissa muutaman kuukauden. Sitä ennen olin samassa paikassa työharjoittelussa puoli vuotta ja lähes joka aamu poltin savut ennenkuin lähdin töihin. Niinsanotut selvät aamut on kahdella kädellä laskettavissa. Olen huomannut, että pieni tajunnan laajennus auttaa minua työnteossa. Eikä sitä kukaan huomannut tai sitten hoidin duunit niin hyvin, ettei kukaan välittänyt. Päädyin työharjoitteluun, kun sanoin työkkärissä myssyttely harrastuksestani. Ne kyseli muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Minä kerroin avoimesti omasta käytöstäni ja siitä etten ole lopettamassa vähään aikaan. Sanoin että jos löytää mulle sellaisen duunin mis ei välitetä, niin ilman muuta voin lähtä kokeilee. Vähän ajan päästä tuli puhelu työhaastatteluun. Duunista en viitsi enempää kertoa koska koen sen tuovan jollain tasolla huonoa mainosta kyseiselle firmalle. Ehtona työhön oli se, etten tule "pöllyssä" töihin. No senkin lupauksen onnistuin rikkomaan jo ekana työpäivänä.

Työsopimustani on jäljellä enää viikon verran. Eikä jatko-sopimukseen ole resursseja. Ompahan aikaa koomailla ja kirjotella rauhas.

Terveiset sinne sairaaseen maailmaan

Masentavan synkkä taivas. Tummat pilvet seilaavat pitkin taivaan rantaa. Herätessäni, raahaan ruumiini kahvinkeittimelle. Istuunnun keittiönpöydän ääreen, odottamaa kahvin valmistumista. On vapaapäiväni, mutta silti heilun hereillä jo heti aamusta. Olen jäännyt jumiin babylonin päivärytmiin. No... Töitä on enää pariviikkoa jäljellä, nii kai sen kestää. Kahvi oli tippunut. Otan kahvia ja kävelen vaatekaapilleni. Kaivan t-paitojen takaa stashboksini. Avasin boksin. Pistävä kukan tuoksu tunkeutui sieraimista sisään, aivoijeni syövereihin. Kaivan esiin alustan ja pitkiä sätkäpapereita. Rullaan spliffin. Normaalisti polttaisin bongista, mutta bongini pesäputki on pahasti tukkeessa, enkä ole jaksanut tehdä asialle mitään. Puen hupparin ylleni. Otan spliffin ja kahvikuppina ja suuntaan parvekkeelle. Poltellessani ja kahvia höppiessäni, tarkastelen heräävää lähiötäni. Synkkä taivas on ajanut pihan juopot omiin koloihinsa. Ilma teki minuunkin tehtävänsä, masensi ja väsytti. Tiesin etten tänään tulisi tekemään mitään. Tunnen kuinka spliffin sisältö alkaa tehdä tehtäväänsä. Rentoudun ja vedän syvään henkeä. Masennus helpottaa. Saatuani poltot poltettua, jään vielä hetkeksi parvekkeelle. Otan huikan kahvistani. Kahvi oli ehtinyt jo jäähtyä, joten hörppään koko kahvin ykkösellä alas. Takaisin sisälle. Haen uuden kupin kahvia ja sohvan nurkkaan passivoitumaa. Musiikin soimaan.

"Excuse me while I light my spliff
        oh, God I gotta take a lift
      from reality I just can't drift
          that's why I am staying whit this riff"

                                                             - Bob Marley

Olen aina tykännyt kirjoitella paljon. Niinpä päätin myös kokeilla blogin pitämistä. Tuntuu olevan paljon paskaa jauhettavana, paljon avauduttavaa ja pari kissaa nostettavana pöydälle. Pitää vaa jaksaa jauhaa, avautuu ja nostella. Kannatan suuresti kannabiksen laillistamista (linkki sivun oikeassa reunassa, kansalaisaloite: Kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuuden luopuminen) Itse käytän kyseistä lääkeainetta lähes päivittäin, joten juttuja kaikkeen siihen liittyen tulee varmasti esiintymään blogissani. Elämä lähiössä ja köyhyys ovat aiheina myös sydäntä lähellä. Nuoruuteni vietin erillaisia päihteitä kokeillen, joten pari tarinaa saattaa sieltäkin maailmasta tulla. Tietysti kaikesta mitä aivojeni syövereistä saan kaivettua. Toivottavasti saan tänne jotakin mielenkiintoista luettavaa aikaiseksi.

Jah bless!

Kärsivällisyys on hyve

Makasin puhkikuluneella sohvalla. Kämmeneni hikoilivat. Odotin... Odotin... Odotin... Vähän väliä vilkaisin kelloani. Mitä useammin kelloa katsoin, sitä hitaammin minuutit tuntuivat kuluvan. Menin parvekkeelle. Aurinko jaksoi vielä paistaa, mutta tunsin jo ilman viillenneen päivästä. Pihan juopot tappelivat, kerrostalon edustalla. Menin takaisin sisälle. Viimein puhelin soi.
           "Tulehan veliseni" kuului ääni puhelimen toisesta päästä. Se oli kaikki tieto mitä olin vain kaivannut.
           "Joo, lähen heti" vastasin ja suljin puhelimen. Ennenkuin sain painettua edes punaista luuria lähdin jo etsimään reppuani. Reppuni lojui olohuoneen sohvan vieressä. Avasin repun sivutaskun, tarkastaakseni oliko kaikki tarvittava mukana. Taskussa oli passi, avaimet ja sätkätoppa. Heitin puhelimeni taskun sisälle. Otin topan ja tarkastin kuinka paljon röökiä siellä oli. Röökin vähyys harmitti. Käärin puruista yhden röökin ja jätin topan aukinaisena pöydälle kuivumaan. Tarkastin vielä repun ison taskun. Sieltä löytyi muistivihko, kaikkia niitä ideoita varten mitkä päästäni pursuavat. Reppu selkään, kengät jalkaan ja ovesta ulos.
Rappukäytävässä leijailee vanhan juopon pistävä katku. Haju on sekoitus vanhaa viinaa ja röökiä. Onneksi en asu paria kerrosta alempana missä ei haise mikään muu kuin kusi. Tilaan hissin. Korvia raastava meteli alkaa, kun hissi lähtee liikkeelle jostain alempaa. Hissi saapuu kerrokseeni ja astun hissiin sisään. Painan hissin kulkemaan kohti alinta kerrosta. Hissin liikkeelle lähtö on jotenkin siirappinen. Mietin että onkohan hissi edes käyttökunnossa. Saavun alimpaan kerrokseen. Avaan hissin oven ja samalla sieraimiini tunkeutuu koiran ripuli paskan lemu. Alakerran nistin koiralla on taas vatsa kuralla. Vituttaa tää ainanen erillaisten eritteiden lemu mikä ei häviä rappiksesta varmaan ikinä. No... Tervetuloa ghettoon. Astun ovesta ulos. Pihalla lähitalojen juopot ovat taas kokoontuneet kerrostalomme pihalle. Tietää aina että kesä on tullut kun piha on täynnä alkoholisoituneita yksinhuoltajia, viinaan meneviä eläkeläisiä ja muita juopuneita leveän tien kulkijoita. En kiinnitä pihanjuoppoihin mitään huomiota, vaan kävelen suoraan pyörävarastolle. Kävelen varastossa vanhan tunturin luokse. Mummomankeli alle ja kohti keskustaa. Raikas kesätuuli puhalsi kasvoilleni, kun viiletin pyörälläni niin kovaa kuin vain mahdollista. Mitä nopeammin, sitä nopeammin. Kaupunkilla oli hiljaista. Ainoat ihmiset oli humalaiset puistossa. Kuulin jonkun huutavan minua läheisestä ringistä. Mutta minulla ei ollut aikaa pysähtyä. En edes viitsinyt katsoa kuka huutaja oli. Jatkoin vain polkemista, mistään välittämättä. Sydämen tykytykset voimistuivat ja läähätin kuin kapinen kulkukoira. Jostain sain kuitenkin lisää voimia polkemiseen ja hetkeä myöhemmin saavuinkin ystäväni pihalle. Pyörä pyörätelineeseen ja ystävän ovelle. Tuttu koputus koodi, että ystäväni tietää kuka ovella kolkuttelee. Ovi aukeaa. Tervehdimme ja kävelemme ystävän olohuoneeseen. Olohuoneen pöydällä näen sen mitä varten olin saapunutkin. Se mitä olin koko pitkän ja helteisen päivän odottanut. Pieni minigrippipussi puolillaan kukkaa. Eikä mitä tahansa kukkaa, vaan kukkien kuningasta, kannabis sativaa. Ystävä tarjosi alustaa, johon oli valmiiksi väsättynä savut. Otin alustan vastaan ja samaan aikaan ystäväni kaivoi bongin kaapistaan ja tarjosi sitä minulle.
          "Polta savut" ystävä sanoi bongia tarjoten. Ei tarvitse toista kertaa käskeä. Nappaan bongin ja täytän pesän. Taskusta sytkäri. Sytytän, imen keuhkot täyteen ja puhallan ulos. Oloni normalisoituu. Istun hetken hiljaa. Kärsivällisyys on hyve.