Aamu alkoi samalla tavalla kuin useimmat aamut. Herään, poltan savut ja lähden töihin. Olin saannut uuden pyörän, varastetun pyöräni tilalle. Matka tuntuu jotenkin oudolta, kun ajattelen vain että tämä on viimeinen työpäiväni. Sitten alkaa taas työttömyys. Olen koko elämäni vieroksunut töitä, jos viimeistä vuotta ei lasketa. Niimpä työttömyys tulee kyllä tarpeeseen. Töihin päästyäni, päivä alkoi tuttuun kaavaa. Suuntaan siis ensimmäiseksi kahvinkeittimelle. Duunikaveri oli myös keittimen kimpussa. Hän katsoi minuun hetken ja tokaisi "näytät vähän väsyneeltä, tai sun silmät on tollaset" Sitten naurahti hieman. Tiesin heti että silmistäni näkyi, aamu makoisten maistelu. Vastasin vain hymyllä. Työporukka oli tehnyt voileipäkakun läksiäisiksi. Olikin pienet mässikset. lounastauolla lähdin käymään pankissa, oli viimeinen palkkapäivä, mutta en ole saannut aikaiseksi tilattua uutta pankkikorttia. Ku olen vain niin saatanan aikaansaamaton. Töistä pääsin jo yhdeltä, eli ehtisi tekemään päivän aikana vaikka mitä. Polkiessani kotiin olo oli jotenkin haikea.
Sain duuniporukalta lähtiäislahjaksi hienon piipun.
Himaan kun saavuin. Kaverini saapui kahville. Kaveri pitää taukoa pilvestä, mutta lähtee kuitenkin seurakseni parvekkeelle. Aurinko paahtaa ja savu leijailee. Kaverin puhelin soi, meitä pyydettii mukaan pelaamaan lentopalloa. Kuullosti suunnitelmalta. Ensin vain piti hoitaa muutamat pikku jutut. Vihreä varastoni kaipaisi täydennystä, joten säätämään. Puhelu, autoon, paikalle, massit säätäjälle ja ootellaan. Odottaminen on perseestä ja vielä perseemmästä on kun joutuu odottaan yrttiä. Olen tottunut, että säätäminen onnistuu ilman mitää odotteluja. Rahat käteen ja hommat hoitoon. Niin sen pitäisi mennä. Viimein yrtit haltuun ja matka kohti biitsii. Matkalla käärin kukasta mehevän spilffin.
Lentopallo on kivaa puuhaa. Ja pieni urheilu pitää kehon kuosissa. Olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi pitää peruskunnostaan huoli. Lentismatsin jälkeen, kaverini käytti minut kaupassa hakemassa muutaman ilta huurteisen. Kotipihaan tullessamme, kaveri heitti minulle kaksi pilleriä, Tradolaneja. Heitin oitis pillerit naamaan ja huuhtelin ne alas kaljalla. Kaverini lähti ryyppäämään ja minä kyykkäämään.
Parit ilta huurteiset.
Ostin inkiväärioluen koska en ollut aikaisemmin maistanut sitä.
Sekä Jamaican lahja olutkansalle, Red Stripe.
Illemmalla kun pillerit alkoi vaikuttaa. Fiilis oli rennoista rennoin. En yleensä syö enää mitään pillereitä, mut eihän sitä kehdannut kieltäytyy. Polttaessani parvekkeella ilta savuja, mieleeni muistui asia, asia jonka olin jo unohtanut, olen työtön. Olen ajatellut, että heinäkuun jälkeen yrittäisin saada uuden duunipaikan. Babylon on saannut imaistua minut oravanpyörään jumiin. Oon kyl aika tarkka siitä minkälaista työtä suostun tekemään, koska en ole syntynyt kenenkään orjaksi. Mut sitä mietitää sitten heinäkuun jälkeen. Nyt nautitaa kesästä. Savut buustaavat Tradolanien vaikutusta. Sisään ja sohvalle pötköttelee.
Peace, love and puff puff
ps. Roskakori on kuin aikakone, jos sinne joutuu on historiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti