Kaivan stashboksini vaatekaapin syövereistä. Grinderi ja kukat esille. Etsin alustaa, sitä mistään löytämättä. Kuljen eteiseen, missä ulko-oven edessä on pino mainoksia, perintä kirjeitä ja muuta postia mitä en ole jaksanut selata läpi. Kaivan kasasta yhden perintä kirjeen. Kirjettä ollenkaan avaamatta, taitan sen kahtia. Alusta valmis. Suuntaan takaisin olohuoneeseen, missä kukat odottavat väsäystä. Etsin röökitoppani housujen taskusta. Kurkkaan toppaan. Toppa ammottaa tyhjyyttään. Tupakkaa on siis lähdettävä ostamaan välittömästi.
Tarkastan lompakostani raha tilanteen. Kaksikymppinen tervehtii minua lempeästi. Olisin ollut kusessa ilman käteistä, sillä korttini on vieläkin kadoksissa, enkä edelleekään ole saannut aikaiseksi hankittua uutta. On ehkä ihan hyvä ettei minulla ole korttia, pysyväthän rahat säilössä pidempään eikä polttele taskussa. Ulos lähtiessäni liimaan ulko-oveeni, ei mainoksia. Hissi ei joistain syystä pelitä, joten lähden kävelemään rappusia alas. Yhden kerroksen päästyäni, huomaan yhden oven olevan auki. Kulkiessani oven ohitse, uteliaisuuteni kääntää pääni ja vilkaisen sisälle. Asunnossa mies on kusella, vessan ovi sepposen selällään. Paljas perse paistaa ja kylmät väreet kulkevat pitkin selkä piitä. Päästyäni alimpaan kerrokseen, huomaan vanhan naisen, sammuneena hissin oven väliin. Ei ihme ettei hissi tullut tilauksesta. Kello ei ole edes puoltapäivää, mutta sehän ei näitä juoppoja vaivaa. Vieressään naisella on kaatunut oluttölkki, josta kalja oli paennut ja tehnyt viereen pienen lammikon. Röökin tumppeja lojuu siellä täällä. Ulos astuessani pihanjuopot tervehtivät iloisesti. Heilautan kättäni ja kävelen nopeasti ohi. Suuntana lähiön lähikauppa.
Pujottelen "betonisäiliöitä" kunnes eteeni osuu pieni kauppa. Kaupan liukuovet aukenevat laiskasti. Nappaan pienen korin ja suuntaa kaljahyllyille. Kuusi halvinta olutta koriin ja kassalle. Kassalla kaksi myyjää katsoo turvakameroiden näyttöruutua. Samaan aikaan kun kassa vetää kaljoja, kerron haluavani vielä röökitopan ja paketin rizloja. Näen samalla kuinka näyttöruudussa pyörii tallenne ryöstöstä. Lähikauppojen ryöstöt ovat kyllä ihan saatanan yleisiä. Median uutisointi saa ryöstön näyttämään niin helpolta ja jengi luulee saavansa kunnon massit, jos vähän puukkoa heiluttaa. Mut eihän näil pikkukaupoil ikinä mitään suuria summia ole. Eipä ole kyllä kenelläkään muullakaan, jos näillä kulmilla asuu. Havahdun, on maksun aika. Myyjä pyytää minulta 6.85 euroa, siis kuudesta kaljasta, röökeistä, rizloista ja muovipussista. Annan neidille kaksikymppiseni ja odotan, milloin hän huomaisi virheensä. Hän ojentaa minulle takaisin 13,15. Myyjä veloitti vain yhdestä kaljasta. En viitsinyt valittaa myyjän virheestä, sillä virheitähän sattuu itse kullekkin. Ja rahaahan ei ole ikinä liikaa ja mieltäni lämmittää saada joskus jotakin, ilman että tarvitsee tasku alennusta käyttää. Pistän rahat nopesti taskuun ja lappaan ostokseni muovipussiin. Lähtiessäni kiitän vielä hymyillen.
Kotiin ei ole pitkä matka, mutta se tuntuu kestävän ikuisuuden. Pihalla juopot jatkavat normaalia eloaan. Rappiksessa huomaan onnekseni, että sammunut nainen on hävinnyt ja pääsen käyttämään hissiä. Nopesti kotiin. Laiton röökit kuppiin ja kupin pöytälampun päälle kuivumaan. Röökin kuivuessa, murskaan kukat ja laitan murskan alustalle. Tupakka ei ole vielä täysin kuivaa, mutta sekoitan pienen määrän kukan sekaan, jotta kukka palaisi paremmin. Bongi käteen ja parvekkeelle. Savut keuhkoihin ja nyt on hyvää aikaa suunnitella loppu päivää.
Puffpuff
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti