Aina myöhässä.

Herään puhelimen herätykseen. Ei jaksa. Siirrän herätystä kymmenellä minuutilla, sitten kymmenellä minuutilla ja niin edelleen. Sillä seurauksella että havahdun ja huomaan että minun pitäisi olla duunissa kymmenen minuutin päästä. Jostain syystä tämä toistuu aamusta toiseen. Nousen nopeasti ylös ja puen päälleni. Kahvia ei nyt ehdi juomaan. Etsin tavaroitani ja sitämukaan heittelen ne reppuni sivutaskuun. Puhelin, röökit ja missä vitussa avaimet on. Vituttaa jos kiirees joutuu etsimään jotakin. Päätin rauhoittaa tilanteen ja mennä parvekkeelle. Olipa kuinka kiire tahansa, niin aina on aikaa savuille. Aurinko paistoi lämpimästi. Keuhkot täytee, keuhkot tyhjiks. Mennessäni takaisin sisälle huomaan avaimeni sohvalla. Kannattipas käydä savuilla. Avaimet reppuun, reppu selkään ja kipittämään oravan pyörään. Joten ei muuta kuin tunturi alle ja maailmalle. Polkiessani soitan pomolleni ja ilmoitan myöhästyväni. Aurinko lasit päähän, ettei verestävät silmäni näy ulkomaailmalle.

"Herätyskello kertoo, et koska pitää nousta

                 ja taas myöhäs, kun ei työ ajat jousta" 

Olen ollut kyseisessä duunissa muutaman kuukauden. Sitä ennen olin samassa paikassa työharjoittelussa puoli vuotta ja lähes joka aamu poltin savut ennenkuin lähdin töihin. Niinsanotut selvät aamut on kahdella kädellä laskettavissa. Olen huomannut, että pieni tajunnan laajennus auttaa minua työnteossa. Eikä sitä kukaan huomannut tai sitten hoidin duunit niin hyvin, ettei kukaan välittänyt. Päädyin työharjoitteluun, kun sanoin työkkärissä myssyttely harrastuksestani. Ne kyseli muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Minä kerroin avoimesti omasta käytöstäni ja siitä etten ole lopettamassa vähään aikaan. Sanoin että jos löytää mulle sellaisen duunin mis ei välitetä, niin ilman muuta voin lähtä kokeilee. Vähän ajan päästä tuli puhelu työhaastatteluun. Duunista en viitsi enempää kertoa koska koen sen tuovan jollain tasolla huonoa mainosta kyseiselle firmalle. Ehtona työhön oli se, etten tule "pöllyssä" töihin. No senkin lupauksen onnistuin rikkomaan jo ekana työpäivänä.

Työsopimustani on jäljellä enää viikon verran. Eikä jatko-sopimukseen ole resursseja. Ompahan aikaa koomailla ja kirjotella rauhas.