Orastava masennus.

Ulkona sataa kaatamalla ja ilma on kylmä. Tuntuu siltä että syksy on tainnut tulla ja se vituttaa. Suomen kesä on aivan liian lyhyt, heti kun kesästä ehtii alkamaan nauttia, niin se jo päättyykin. No on vielä pieni toivo, siitä että saataisiin vielä lämpimiä päiviä. Elokuuhan on vasta puolessä välissä. Mutta kun katson ulos, niin se pienikin toivo katoaa tyhjyyteen. Kohta saapuvat kuitenkin kaikki syksyn paskailmat. Mihinkään ei viitsi liikkua kun ulkona sataa, vaakatasossa vihaisia raapivia kissoja. Syksy on masentavaa aikaa. Syksy tuo mukanaan orastavan vitutuksen, joka puhkeaa täyteen kukoistukseen talven paukkupakkasilla. Aurinkoa ja lämpöä saadaan odottaa taas noin 9 kuukautta.

Kaamos on paskaa. Ihminen tarvitsee aurinkoa, minä ainakin tarvitsen. Niin tarvitsee myös moni muukin. Ihmisistä huomaa aina keväällä kun aurinko alkaa palaamaan huudeille. Kaikki on hemmetin positiivisia ja iloisia. Toisin kuin syksyllä, kun kaikki kävelevät päät painuksissa. Siis onhan niitä ihmisiä jotka rakastavat syksyä. Aikaa kun saa istua takkatulen ääressä villasukat jalassa. NO VITTU MULLA EI OLE TAKKAA EIKÄ VILLASUKKIA!!!!! No... Mut jokainen tallaa tavallaan. Sen vain halusin sanoa että syksy vituttaa, näin jo kesällä. Millaistahan vitutus on sitten loka-marraskuun räntäsateilla. Se jääköön nähtäväksi.

Meen nyt partsille tonne sateeseen ja imasen kunnol käyhät ja painan nukkumaan. Herättäkää mut toukokuussa.

ps. Siis vittu huhhuh, tulin partsilt nii mun nainen huutaa sängyssä,"Apua apua" Juoksen sen luo. Nainen istuu ja pitelee kasvoilla peittoo ja huutaa mulle et "ota se pois" Katon sitä ihmeissään, et ota mikä pois. Koitin ottaa sit peittoo, mut nainen pisti vastaan. Muija oli ihan paniikissa. Tuli ihan hiljasta ja tajusin et sehän nukkuu vielä. Laitan käden naisen selälle niin se herää ja kattoo mua ihmeissään ja käy takasin nukkumaan. Vähänkö kuumottavaa.