Viimeinen työpäivä

Aamu alkoi samalla tavalla kuin useimmat aamut. Herään, poltan savut ja lähden töihin. Olin saannut uuden pyörän, varastetun pyöräni tilalle. Matka tuntuu jotenkin oudolta, kun ajattelen vain että tämä on viimeinen työpäiväni. Sitten alkaa taas työttömyys. Olen koko elämäni vieroksunut töitä, jos viimeistä vuotta ei lasketa. Niimpä työttömyys tulee kyllä tarpeeseen. Töihin päästyäni, päivä alkoi tuttuun kaavaa. Suuntaan siis ensimmäiseksi kahvinkeittimelle. Duunikaveri oli myös keittimen kimpussa. Hän katsoi minuun hetken ja tokaisi "näytät vähän väsyneeltä, tai sun silmät on tollaset" Sitten naurahti hieman. Tiesin heti että silmistäni näkyi, aamu makoisten maistelu. Vastasin vain hymyllä. Työporukka oli tehnyt voileipäkakun läksiäisiksi. Olikin pienet mässikset. lounastauolla lähdin käymään pankissa, oli viimeinen palkkapäivä, mutta en ole saannut aikaiseksi tilattua uutta pankkikorttia. Ku olen vain niin saatanan aikaansaamaton. Töistä pääsin jo yhdeltä, eli ehtisi tekemään päivän aikana vaikka mitä. Polkiessani kotiin olo oli jotenkin haikea.

Sain duuniporukalta lähtiäislahjaksi hienon piipun.

Himaan kun saavuin. Kaverini saapui kahville. Kaveri pitää taukoa pilvestä, mutta lähtee kuitenkin seurakseni parvekkeelle. Aurinko paahtaa ja savu leijailee. Kaverin puhelin soi, meitä pyydettii mukaan pelaamaan lentopalloa. Kuullosti suunnitelmalta. Ensin vain piti hoitaa muutamat pikku jutut. Vihreä varastoni kaipaisi täydennystä, joten säätämään. Puhelu, autoon, paikalle, massit säätäjälle ja ootellaan. Odottaminen on perseestä ja vielä perseemmästä on kun joutuu odottaan yrttiä. Olen tottunut, että säätäminen onnistuu ilman mitää odotteluja. Rahat käteen ja hommat hoitoon. Niin sen pitäisi mennä. Viimein yrtit haltuun ja matka kohti biitsii. Matkalla käärin kukasta mehevän spilffin.

Lentopallo on kivaa puuhaa. Ja pieni urheilu pitää kehon kuosissa. Olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi pitää peruskunnostaan huoli. Lentismatsin jälkeen, kaverini käytti minut kaupassa hakemassa muutaman ilta huurteisen. Kotipihaan tullessamme, kaveri heitti minulle kaksi pilleriä, Tradolaneja. Heitin oitis pillerit naamaan ja huuhtelin ne alas kaljalla. Kaverini lähti ryyppäämään ja minä kyykkäämään.

Parit ilta huurteiset.

Ostin inkiväärioluen koska en ollut aikaisemmin maistanut sitä.

Sekä Jamaican lahja olutkansalle, Red Stripe.

Illemmalla kun pillerit alkoi vaikuttaa. Fiilis oli rennoista rennoin. En yleensä syö enää mitään pillereitä, mut eihän sitä kehdannut kieltäytyy. Polttaessani parvekkeella ilta savuja, mieleeni muistui asia, asia jonka olin jo unohtanut, olen työtön. Olen ajatellut, että heinäkuun jälkeen yrittäisin saada uuden duunipaikan. Babylon on saannut imaistua minut oravanpyörään jumiin. Oon kyl aika tarkka siitä minkälaista työtä suostun tekemään, koska en ole syntynyt kenenkään orjaksi. Mut sitä mietitää sitten heinäkuun jälkeen. Nyt nautitaa kesästä. Savut buustaavat Tradolanien vaikutusta. Sisään ja sohvalle pötköttelee.

Peace, love and puff puff

ps. Roskakori on kuin aikakone, jos sinne joutuu on historiaa.

Ensimmäistä kertaa

Poltin ekan kerran hasista 14 vuotiaana, bileissä kaverin mökillä. Olin juuri siirtynyt ylä-asteelle ja törmännyt uusiin tuttaviin. Eräs uusista ystävistäni kertoi saavansa hankittua pilveä, niin hän saikin. Ei mennyt kauaa kun ystäväni isosisko saapui paikalle, mukanaan muoviin pakattu pieni ruskea palanen. Polttovälineenä toimi röökiaskin foliosta kyhätty piippu. Muistan elävästi sen fiiliksen, kun palaa lämpättii, murennettiin tupakan sekaan ja täytettiin foliopiipun pesä. Olin hirveässä humalassa ja ystäväni varoitti, että saattaa mennä yli. Minä en kuunnellut, kun paha poika olin. Ja olin 13 vuotiaana innostunut reggae musiikista, joten pilvikin kiinnosti. Foliopiippu kiersi pientä rinkiä. Odotin kuumeisesti omaa vuoroani. Pian tuo mystinen lääke olisi käsieni ulottuvissa. Katsoin kuinka kaverini veti piipusta syvät henkoset. Pienen hetken kaverini sai pidettyä savut keuhkoissa, mutta puhaltaessa savuja ulos hän yski äänekkäästi, samalla antaen piipun minulle. Nostin piipun huulilleni, annoin pesään liekkiä ja imin. Savut raapasivat kurkkuun, yskin. Päässäni alkoi välittömästi pyöriä. Tuntui kuin olisin saavuttanut elämässäni jotain suurempaa. Joku ringissä alkoi nauramaan ja välittömästi kaikki muutkin nauroivat. Oli kyl ihan saatanan siistii, siihen asti kunnes alko laatta lentää ja taju lähti.

Uskon että monelle jää paha maku suuhun, kun kännissä ekaa kertaa kannabista kokeilee ja käy jotakuinkin niinkuin minulle kävi. Pahaa makua minulle ei jäänyt. Päätin vain seuraavalla kerralla olla selvinpäin kun polttamaan lähdettäisiin.

Nostalgia mielessä kyhäsin foliosta piipun. Olisin kyhännyt röökiaskin foliosta, mutta nykyiset röökiaskin foliot syttyvät. Hyvin toimii.

Juhannus taikoja

Juhannus aatto. Paistattelin päivää parvekkeella. Aurinko lämmitti täydellä teholla. Nautin kuumuudesta, kylmää kaljaa nauttien. Pitäisi pakata tavaroita kasaan, sillä olisi tarkoitus lähteä viettämään juhannusta saareen. Olin juuri polttanut savut, joten asialle ei vielä jaksa tehdä mitään. Pihan juopot olivat aloittaneet juhannuksen vieton hyvissä ajoin, joku pari viikkoa sitten. Join kaljatölkin tyhjäksi ja menin sisälle. Kävelin jääkaapille hakemaan uuden oluen. Naiseni meikkasi vessassa. Olisimme valmiit lähtemään, kunhan vain naiseni saisi maalit naamaansa. Naisia saa aina odottaa, mutta eihän se mikään uutinen ole. Pitkän odottelun jälkeen, naiseni viimein sai itsensä valmiiksi. Pääsimme lähtemään. Tavarat mukaan ja kohti satamaa. Matkalla törmäsimme epämääräiseen porukkaan. Väkivaltarikollisista valkilakundeihin. Huumeiden hupikäyttäjistä pilvipäähippeihin. Aivan sairasta sakkia. Minun rakkaimmat ystäväni

Matkasimme satamaan, josta meidän oli tarkoitus nousta paattiin joka kuljettaisi meidät läheiselle saarelle. Satamaan päästyämme yllätyin, kuinka paljon ihmisiä siellä olikaan. Ihmisiä oli sadoittain ja kaikki valmiita juhannuksen viettoon. Ensimmäisen paatin päätimme jättää välii, koska emme varmaan olisi mahtunut sinne. Paatti lähti ja me jäimme laiturille juomaan. Viinapullo kiersi ja vitsit lensivät. Muutamat yksilöt porukastamme oli aloittanut juomisen auringon noustessa, sen kyllä huomasikin. Yksi olisi halunnut heittää ihmisiä laiturilta mereen, mutta kaatuili aina kun yritti nousta seisomaan. Yksi oli jo sammunut ja kaikki muut enemmän tai vähemmän päihtyneitä. Pitkän odottelun jälkeen, uusi paatti seilasi laituriin. Väkeä oli kerääntynyt laituri täyteen Väen tungos oli hirmuinen, kaikkien puskiessa paattiin samaan aikaan. Yksi ystävistäni sai porttikiellon alukseen, yritettyään kiivetä laitojen yli kyytiin. Paatti irtosi laiturista. Merituuli puhalsi kasvoilleni. Tästä tulisi vielä hyvä ilta.

Rantauduttuamme saarelle, lähdimme heti etsimään mukavaa hengailu mestaa. Suuntasimme saaren länsi puolelle, koska aurinko paistaisi sinne kauiten. Tovin käveltyämme, löysimme mukavan rannan, minne olisi hyvä leiriytyä. Ystäväni kaivoi oitis bongin repustaan ja alkoi väsäämään savuja. Kaljat muovikasseineen mereen kylmenemään ja kalliolle aurinkoon makoilemaan. Seurueen leidit kahlasivat rannassa. Aurinko kuumotti, joten päätin kerätä ronkeutta ja heittää talviturkkini. Kahlasin veteen ja vesi tuntui muuttuvan kylmemmäksi, mitä syvemmälle kävelin. Inhoan kylmyyttä. Keräsin rohkeutta ja sukelsin. Katselin ympärilleni ollessani sukelluksissa. Mitään ei pahemmin näkynyt, kun eihän itämeren vesi mitään kirkkainta ole. Nousin pintaan ja kahlasin kohti rantaan. Olo oli kuin uudestaan syntyneellä. Matkalla poimin vedessä olevasta muovipussista kaljan. Känni oli käsin kosketeltavissa. Päästyäni ystävieni seuraan, minulle tarjottii bongia. Yleinsä ei ole hyvä idea polttaa hirveässä kännissä, mut hei... Eihän savuista voi kieltäytyy.

No... Eipä mennyt kauaa kun alkoi päässä heittämään. Auringon kuumotus alkoi käydä ylivertaiseksi. Kylmä hiki alkoi valua otsallani ja ymmärsin että olisi päästävä varjoon lepäämään. Lähistöllä pyöri puoltuttuja nistejä, joten pyysin kavereita katsomaan perääni, ettei nistit tuu ja rullaa mun omaisuutta. Päästyäni varjoon lepäämään, oksentelu alkoi välittömästi. Olin juonnut koko päivän, mutta oksensin pelkkää vatsahappoa. Kuumuus oli varmaan haihduttanut kaiken nesteen elimistöstäni. Oksentelun loputtua pystyin jo hieman lepäämään. Viina on viisasten juomaa.

Pienen lepäily tuokion jälkeen, kaverini herättivät minut. Olisi aika lähteä tanssaamaan. Saarella oli tanssipaikka jossa järjestettiin joka juhannus, juhannustanssit. Vähän aikaa happea vedettyäni olin valmis. Saavuttuamme tanssipaikalle, huomasin vanhan ystäväni, järjestyksenvalvoja takki yllään. Vanhasta ystävästä huomasi että jälleenkohtaaminen oli kiusallinen. Kättelimme, vaihdoimme pari sanaa ja päästin hänet takaisin hommiinsa. Tanssipaikka oli täynnä keski-ikäisiä sinkkuja, jotka kuumeisesti etsivät juhannus seuraa. Parin kaljan jälkeen huomasin jo tanssittavani naistani, kiimaisten keski-ikäisten ympäröimänä. Viini virtasi ja kaikilla oli mukavaa. Yön viimeinen paatti saapuisi vähän ajan päästä noutamaan meitä, joten aloimme suunnata kohti laituria.

Päästyämme laiturille, törmäsin yhteen ystävääni joka oli ollut samassa saaressa. Hän pyysi minua ja naistani vielä jatkoille. Kävelimme satamasta kaverin kämpille. Kaveri tarjosi savut, punaviiniä ja sikaareita. Siinä sitten sivistyneesti istuttiin iltaa, aina aamuun asti. Kunnes väsyneinä suuntasimme naiseni kanssa kotiin. Kotona vielä savut ja mässäilyä ja zzzzzzzzzzzzzzzzzz.

Juhannuspäivän makasin krapulassa pilveä poltellen ja kertakäyttögrillilla parvekkeella ruokaa grillaillen.

Irvileukoja ja epäonnee

Ikuinen odottamisen tuska. Vilkuilen työpaikan seinällä roikkuvaa kelloa. Työpäiväni päättyisi kymmenen minuutin kuluttua. Kymmenen minuutin kuluttua alkaisi juhannus vapaat. Sekunnit muuttuivat minuuteiksi, minuutit tunneiksi. Koko päivä oli mennyt taas vain kahvia juoden. No maksetaan se palkka paskanjauhannastakin.
             "Pistetään pillit pussiin tältä päivältä" kuului pomon ääni. Sillä sekunnilla hörppäsin kahvikuppini tyhjäksi ja nostin reppuni lattialta. Tunne oli mahtava, niinkuin aina kun töistä pois pääsee. Edessä oli meilkein viikko vapaata ja juhannus. Tiedossa pään sekoitus, tunteella. Toivotin työporukalle hyvät vapaat ja lähdin ovesta ulos. Astuin ulos ja samassa huomasin jotakin outoa. Pyöräni oli hävinnyt telineestä. VITTU!!!! Joku saatanan irvileuka oli käynnyt nyysimässä pyöräni. Kaivoin taskustani röökiaskin. Askin sisällä oli yksi jointti. Jointti huuleen ja kävelemään. Vettä tihkutti harmaalta taivaalta, mutta tuskin edes huomasin sitä. Eniten vitutti kun olin ostanut pyörän, siis maksanut siitä rahaa. Se oli elämäni ensimmäinen itse ostamani pyörä. Sitä ennen olin aina varastanut pyörän ja varastattuja pyöriä tuli varastettua ihan saatanasti. Ehkä tämä oli vain karman tapa maksaa takaisin. Nostin jointin huulilleni ja hengitin syvään. Pyöräni ei enää haitannut minua. Siinä oli muutenkin takakumin venttiili paskana. Sitä piti säännöllisin väliajoin pumpata täyteen. Lisäksi pyörässäni jarrut eivät toimineet. Mieltäni lämmitti ajatus, että irvileuka joka pyöräni varasti, ei huomaisi jarrujen toimivuutta, vaan ajaisi päin seinää tai autoa tai jotaa.

Tuntuu muutenkin että epäonni on vainonnut minua. Kuukausi sitten olin hävittänyt lompakkoni. Lompakossa oli pankkikortti ja kaiken lisäksi oli palkkapäivä. Vähän ennen sitä mp3soittimenni kuulokkeet meni paskaks. Rakkaalla läheiselläni diagnosoitiin sairaus. Kuumottaa et FBI seuraa mun sähköpostei ja feisbuukii. Mitähän vielä.

Mut pitäkäähän hauska juhannus. Selvästi vesillä ja niin päin pois. Antakaa kokkojen ja kukkien roihuta.

Jees, mut katellaa juhannuksen jälkeen.

Peace.

Aina myöhässä.

Herään puhelimen herätykseen. Ei jaksa. Siirrän herätystä kymmenellä minuutilla, sitten kymmenellä minuutilla ja niin edelleen. Sillä seurauksella että havahdun ja huomaan että minun pitäisi olla duunissa kymmenen minuutin päästä. Jostain syystä tämä toistuu aamusta toiseen. Nousen nopeasti ylös ja puen päälleni. Kahvia ei nyt ehdi juomaan. Etsin tavaroitani ja sitämukaan heittelen ne reppuni sivutaskuun. Puhelin, röökit ja missä vitussa avaimet on. Vituttaa jos kiirees joutuu etsimään jotakin. Päätin rauhoittaa tilanteen ja mennä parvekkeelle. Olipa kuinka kiire tahansa, niin aina on aikaa savuille. Aurinko paistoi lämpimästi. Keuhkot täytee, keuhkot tyhjiks. Mennessäni takaisin sisälle huomaan avaimeni sohvalla. Kannattipas käydä savuilla. Avaimet reppuun, reppu selkään ja kipittämään oravan pyörään. Joten ei muuta kuin tunturi alle ja maailmalle. Polkiessani soitan pomolleni ja ilmoitan myöhästyväni. Aurinko lasit päähän, ettei verestävät silmäni näy ulkomaailmalle.

"Herätyskello kertoo, et koska pitää nousta

                 ja taas myöhäs, kun ei työ ajat jousta" 

Olen ollut kyseisessä duunissa muutaman kuukauden. Sitä ennen olin samassa paikassa työharjoittelussa puoli vuotta ja lähes joka aamu poltin savut ennenkuin lähdin töihin. Niinsanotut selvät aamut on kahdella kädellä laskettavissa. Olen huomannut, että pieni tajunnan laajennus auttaa minua työnteossa. Eikä sitä kukaan huomannut tai sitten hoidin duunit niin hyvin, ettei kukaan välittänyt. Päädyin työharjoitteluun, kun sanoin työkkärissä myssyttely harrastuksestani. Ne kyseli muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Minä kerroin avoimesti omasta käytöstäni ja siitä etten ole lopettamassa vähään aikaan. Sanoin että jos löytää mulle sellaisen duunin mis ei välitetä, niin ilman muuta voin lähtä kokeilee. Vähän ajan päästä tuli puhelu työhaastatteluun. Duunista en viitsi enempää kertoa koska koen sen tuovan jollain tasolla huonoa mainosta kyseiselle firmalle. Ehtona työhön oli se, etten tule "pöllyssä" töihin. No senkin lupauksen onnistuin rikkomaan jo ekana työpäivänä.

Työsopimustani on jäljellä enää viikon verran. Eikä jatko-sopimukseen ole resursseja. Ompahan aikaa koomailla ja kirjotella rauhas.

Terveiset sinne sairaaseen maailmaan

Masentavan synkkä taivas. Tummat pilvet seilaavat pitkin taivaan rantaa. Herätessäni, raahaan ruumiini kahvinkeittimelle. Istuunnun keittiönpöydän ääreen, odottamaa kahvin valmistumista. On vapaapäiväni, mutta silti heilun hereillä jo heti aamusta. Olen jäännyt jumiin babylonin päivärytmiin. No... Töitä on enää pariviikkoa jäljellä, nii kai sen kestää. Kahvi oli tippunut. Otan kahvia ja kävelen vaatekaapilleni. Kaivan t-paitojen takaa stashboksini. Avasin boksin. Pistävä kukan tuoksu tunkeutui sieraimista sisään, aivoijeni syövereihin. Kaivan esiin alustan ja pitkiä sätkäpapereita. Rullaan spliffin. Normaalisti polttaisin bongista, mutta bongini pesäputki on pahasti tukkeessa, enkä ole jaksanut tehdä asialle mitään. Puen hupparin ylleni. Otan spliffin ja kahvikuppina ja suuntaan parvekkeelle. Poltellessani ja kahvia höppiessäni, tarkastelen heräävää lähiötäni. Synkkä taivas on ajanut pihan juopot omiin koloihinsa. Ilma teki minuunkin tehtävänsä, masensi ja väsytti. Tiesin etten tänään tulisi tekemään mitään. Tunnen kuinka spliffin sisältö alkaa tehdä tehtäväänsä. Rentoudun ja vedän syvään henkeä. Masennus helpottaa. Saatuani poltot poltettua, jään vielä hetkeksi parvekkeelle. Otan huikan kahvistani. Kahvi oli ehtinyt jo jäähtyä, joten hörppään koko kahvin ykkösellä alas. Takaisin sisälle. Haen uuden kupin kahvia ja sohvan nurkkaan passivoitumaa. Musiikin soimaan.

"Excuse me while I light my spliff
        oh, God I gotta take a lift
      from reality I just can't drift
          that's why I am staying whit this riff"

                                                             - Bob Marley

Olen aina tykännyt kirjoitella paljon. Niinpä päätin myös kokeilla blogin pitämistä. Tuntuu olevan paljon paskaa jauhettavana, paljon avauduttavaa ja pari kissaa nostettavana pöydälle. Pitää vaa jaksaa jauhaa, avautuu ja nostella. Kannatan suuresti kannabiksen laillistamista (linkki sivun oikeassa reunassa, kansalaisaloite: Kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuuden luopuminen) Itse käytän kyseistä lääkeainetta lähes päivittäin, joten juttuja kaikkeen siihen liittyen tulee varmasti esiintymään blogissani. Elämä lähiössä ja köyhyys ovat aiheina myös sydäntä lähellä. Nuoruuteni vietin erillaisia päihteitä kokeillen, joten pari tarinaa saattaa sieltäkin maailmasta tulla. Tietysti kaikesta mitä aivojeni syövereistä saan kaivettua. Toivottavasti saan tänne jotakin mielenkiintoista luettavaa aikaiseksi.

Jah bless!

Kärsivällisyys on hyve

Makasin puhkikuluneella sohvalla. Kämmeneni hikoilivat. Odotin... Odotin... Odotin... Vähän väliä vilkaisin kelloani. Mitä useammin kelloa katsoin, sitä hitaammin minuutit tuntuivat kuluvan. Menin parvekkeelle. Aurinko jaksoi vielä paistaa, mutta tunsin jo ilman viillenneen päivästä. Pihan juopot tappelivat, kerrostalon edustalla. Menin takaisin sisälle. Viimein puhelin soi.
           "Tulehan veliseni" kuului ääni puhelimen toisesta päästä. Se oli kaikki tieto mitä olin vain kaivannut.
           "Joo, lähen heti" vastasin ja suljin puhelimen. Ennenkuin sain painettua edes punaista luuria lähdin jo etsimään reppuani. Reppuni lojui olohuoneen sohvan vieressä. Avasin repun sivutaskun, tarkastaakseni oliko kaikki tarvittava mukana. Taskussa oli passi, avaimet ja sätkätoppa. Heitin puhelimeni taskun sisälle. Otin topan ja tarkastin kuinka paljon röökiä siellä oli. Röökin vähyys harmitti. Käärin puruista yhden röökin ja jätin topan aukinaisena pöydälle kuivumaan. Tarkastin vielä repun ison taskun. Sieltä löytyi muistivihko, kaikkia niitä ideoita varten mitkä päästäni pursuavat. Reppu selkään, kengät jalkaan ja ovesta ulos.
Rappukäytävässä leijailee vanhan juopon pistävä katku. Haju on sekoitus vanhaa viinaa ja röökiä. Onneksi en asu paria kerrosta alempana missä ei haise mikään muu kuin kusi. Tilaan hissin. Korvia raastava meteli alkaa, kun hissi lähtee liikkeelle jostain alempaa. Hissi saapuu kerrokseeni ja astun hissiin sisään. Painan hissin kulkemaan kohti alinta kerrosta. Hissin liikkeelle lähtö on jotenkin siirappinen. Mietin että onkohan hissi edes käyttökunnossa. Saavun alimpaan kerrokseen. Avaan hissin oven ja samalla sieraimiini tunkeutuu koiran ripuli paskan lemu. Alakerran nistin koiralla on taas vatsa kuralla. Vituttaa tää ainanen erillaisten eritteiden lemu mikä ei häviä rappiksesta varmaan ikinä. No... Tervetuloa ghettoon. Astun ovesta ulos. Pihalla lähitalojen juopot ovat taas kokoontuneet kerrostalomme pihalle. Tietää aina että kesä on tullut kun piha on täynnä alkoholisoituneita yksinhuoltajia, viinaan meneviä eläkeläisiä ja muita juopuneita leveän tien kulkijoita. En kiinnitä pihanjuoppoihin mitään huomiota, vaan kävelen suoraan pyörävarastolle. Kävelen varastossa vanhan tunturin luokse. Mummomankeli alle ja kohti keskustaa. Raikas kesätuuli puhalsi kasvoilleni, kun viiletin pyörälläni niin kovaa kuin vain mahdollista. Mitä nopeammin, sitä nopeammin. Kaupunkilla oli hiljaista. Ainoat ihmiset oli humalaiset puistossa. Kuulin jonkun huutavan minua läheisestä ringistä. Mutta minulla ei ollut aikaa pysähtyä. En edes viitsinyt katsoa kuka huutaja oli. Jatkoin vain polkemista, mistään välittämättä. Sydämen tykytykset voimistuivat ja läähätin kuin kapinen kulkukoira. Jostain sain kuitenkin lisää voimia polkemiseen ja hetkeä myöhemmin saavuinkin ystäväni pihalle. Pyörä pyörätelineeseen ja ystävän ovelle. Tuttu koputus koodi, että ystäväni tietää kuka ovella kolkuttelee. Ovi aukeaa. Tervehdimme ja kävelemme ystävän olohuoneeseen. Olohuoneen pöydällä näen sen mitä varten olin saapunutkin. Se mitä olin koko pitkän ja helteisen päivän odottanut. Pieni minigrippipussi puolillaan kukkaa. Eikä mitä tahansa kukkaa, vaan kukkien kuningasta, kannabis sativaa. Ystävä tarjosi alustaa, johon oli valmiiksi väsättynä savut. Otin alustan vastaan ja samaan aikaan ystäväni kaivoi bongin kaapistaan ja tarjosi sitä minulle.
          "Polta savut" ystävä sanoi bongia tarjoten. Ei tarvitse toista kertaa käskeä. Nappaan bongin ja täytän pesän. Taskusta sytkäri. Sytytän, imen keuhkot täyteen ja puhallan ulos. Oloni normalisoituu. Istun hetken hiljaa. Kärsivällisyys on hyve.