Olen tullut takaisin.

Joulukuun ensimmäiset tunnit, vierivät hitaasti eteenpäin. Makasin pimeässä huoneessa, vain tietokoneen näyttö sai koko pimeyden hohtamaan kauniin sinisenä. Olin jossain toisessa maailmassa, toisessa todellisuudessa. Muutamaa tuntia aiemmin, nauttimani sienet alkoivat toimia todenteolla. Jalkojani taipeita pakotti ja venyttelin niitä. Pitkät venytykset tuntuivat ihanalta.

Sekavuuden tila aaltoili. Tuli hetkiä kun en tunnintanut ympäröivää maailmaa, kaikki näytti niin uudelta ja sitten hetkiä, kun pystyin palaamaan todellisuuteen. Päätin yrittää kirjoittaa. Tietokoneen näyttö valaisi käteni. Kuinka kauniilta käteni näyttivätkin näytön valon loisteessa. Käteni olivat ihan vitun siistit. Olo oli kuin vauvalla joka oli löytänyt kätensä ensimmäistä kertaa.

Kokeilin kirjoittaa jotakin. Päässäni oli tuhansia ajatuksia mutta jostakin syystä tuloksena oli tälläistä luettavaa (teksti sisältää suuren määrän kirjoitus virheitä, ymmärrätte varmaan)

Oon aika sekasin vittt¨¨

oonkohan mä sekaisin

mä oon täl tajal milläm ihminen vioi vaa ollla tajunnan kansaasa....

egh,kä on parenppi ettei munm jälkeläisey jnäää tät enääää

siiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis mitä vittuAA TÄÄLLÄTÄahahtuu :( vittu oon sekasin enn

siis vittu mä oo jodsssaaa ihme msaaailmasnnn

mujn silmist tulee kyyynelet siiiiiinn vitttu on siistiiiiii

mut muiäluulen et naisella on huono tripppppi'¨minä huuuuudin sinua hulluuteni reunalta

minä olen seonnnut.....muistakoot

minut joku

josssssain

:::::DDDDDDD

aina kun kutsun siniu----.........

äääneni on erillainenn

::::::::DdddDDDDDDDDDDDDDDDDDDdd

jhollll

ooonoik ,masdc hyöööööiiuyyy

Tripistä selviytyneenä, näin maailman aivan uudessa valossa. Minä olen tullut takaisin.

Rauhaa, rakkautta ja tajunnan laajennusta. 

Mitä siihen tuumaat

Katsoin sillalta allani kuohuvaa koskea. Olin juuri roudannut studio kamoja kaverin kämpille ja kotiin paluu matkalla pysähtynyt tuijottamaan maailmaa. Kaverin kämpillä olimme tietysti pajautelleet, joten jumittelin huolella maisemia. Hetken kuluttua otin pyöräni alleni ja jatkoin matkaa. Poljin laiskasti pientä mettä pätkää. Eteeni osui pieni polku. Pysähdyin polun haaraan ja hetken mieli johteesta lähdin kulkemaan polkua pitkin. Hetken kuluttua osuin pienelle kallio kielekkeelle, josta näkyi kosken alajuoksuun. Laskin kitarapussini selästäni ja kävin istumaan kalliolle. Kaivoin kitaran esille ja päästin ilmoille seuraavanlaista tulkintaa.

Mitä siihen tuumaat

kun päiväst toisee täällä kaduilla luuhaan

no täällä koitan vaa maailmaa muuttaa

soittamalla suuta

kun en osaa mitään muuta

näyttäkää vaan suunta

niin jatkan kyllä matkaa

no tännehän on tultu vaan sekoittamaan pakkaa

diilerin paikal

ympärillä pörssihaita

kiertää mua niinkuin uppoovaa laivaa

josta kannelt meree hyppii rottii

ja omaa pientä pottii

oottaa vieres moni lokki

ylläni liitelee korppikotkii

en oo kuollut mut ne tulee mua nokkii

Soittoni jälkeen oli aivan hiljaista. Kuulin kuinka tuuli ravisutteli lehtiä. Kuulin kuinka koski kuohui hiljaa. Luonnon täydellinen rauhaisuus. Kaivoin taskustani jointin ja pistin sen tulille.

Mökin rauhasta takaisin lähiön meteliin.

Olin istunut autossa jo useamman tunnin. torkahtelin aina välillä ja heräsin, kun käteni oli puutunut nojattuani siihen ja sitä pisteli ihan helvetisti. Matka oli pitkä, mutta se olisi kaiken vaivan arvoinen. Olimme kaveriporukalla vuokranneet mökin saimaan rannoilta. Mökki oli kallis, mutta rahojen hankkimisesta en sano halaistua sanaa. Pelkään että google luovuttaa tietojani F.B.I:lle ja sitten vasta kusessa oltaisiinkin. Saimaa on kaunista seutua, mielestäni jokaisen suomalaisen tulisi käydä siellä. Maisemat ovat suorastaan terapeuttiset

Kyl maallakii handlataa urbaanit harrastukset.

Paikalle päästyämme tutkimme mökkiä innoisamme. Vittu se mikään mökki ollut, se kunnon huvila. Huvila oli selvästi suunniteltu rikkaille turisteille. Kaikki sähkölaitteet toimivat hipaisulla, telkkarista liesiin ja vessan lamppuihin. Siis vittu eteisen komerokii piipitti. Kaverini sisään päästyään hoiti bongin käyttökuntoon, jotta rentoutus lomamme voisi alkaa. Ei muuta kuin kaljaa koneeseen ja savuu keuhkoihin.

Rakastin hiljaisuutta mikä vallitsi öisin. ei kuulunut yhtikäs mitään. paitsi sisälle mentäessä komerossa piipitti seinän takana. Emme keksineet piipitykselle mitään muuta syytä kuin, että kun kaikki saatanan laitteet mökissä toimivat sähköllä, niin kai se on ihan normaalia jos vähän piipittää. Mut vittu että se  piipitys kävi silloin tällöin vituttaa. Mutta se hiljaisuus, se olisin halunnut viedä himaan.

Päivät meni lepposesti kierrellessä mestoja. Olin koko reissun niin saatanan jumis etten muistan ottaa lähes yhtää kuvii.

Tässä poni.

Ja tässä kilipää.

Pienes koomas takkatulen ääres.

Kotiinpäin ajellessa matka ei tuntunut läheskään niin pitkältä kuin menomatka. Mutta niinhän se on aina, kotiin on lyhkäsempi matka. Koti lähiö oli ennallaan. Vanha juoppo muija oli kusella bussipysäkillä. Ei viitsinyt mennä edes viereiseen pusikkoon hoitelemaan tarpeitaan. Kotipihan juopot elivät normaalia eloaan, kaikki istui turpa täynnä, pihan penkeillä. Illalla parvekkeella, ilta käyhiäni poltellessa, ikävöin mökillä ollutta hiljaisuutta. Täällä kuuluu kaiken maailman ääniä kaiken aikaa. Olisin halunnut jäädä sinne hiljaisuuteen. Mutta nyt joudun kärsimään tästä melu saasteessa. Ikuisesti teljettynä äänekkääseen lähiöön.

Orastava masennus.

Ulkona sataa kaatamalla ja ilma on kylmä. Tuntuu siltä että syksy on tainnut tulla ja se vituttaa. Suomen kesä on aivan liian lyhyt, heti kun kesästä ehtii alkamaan nauttia, niin se jo päättyykin. No on vielä pieni toivo, siitä että saataisiin vielä lämpimiä päiviä. Elokuuhan on vasta puolessä välissä. Mutta kun katson ulos, niin se pienikin toivo katoaa tyhjyyteen. Kohta saapuvat kuitenkin kaikki syksyn paskailmat. Mihinkään ei viitsi liikkua kun ulkona sataa, vaakatasossa vihaisia raapivia kissoja. Syksy on masentavaa aikaa. Syksy tuo mukanaan orastavan vitutuksen, joka puhkeaa täyteen kukoistukseen talven paukkupakkasilla. Aurinkoa ja lämpöä saadaan odottaa taas noin 9 kuukautta.

Kaamos on paskaa. Ihminen tarvitsee aurinkoa, minä ainakin tarvitsen. Niin tarvitsee myös moni muukin. Ihmisistä huomaa aina keväällä kun aurinko alkaa palaamaan huudeille. Kaikki on hemmetin positiivisia ja iloisia. Toisin kuin syksyllä, kun kaikki kävelevät päät painuksissa. Siis onhan niitä ihmisiä jotka rakastavat syksyä. Aikaa kun saa istua takkatulen ääressä villasukat jalassa. NO VITTU MULLA EI OLE TAKKAA EIKÄ VILLASUKKIA!!!!! No... Mut jokainen tallaa tavallaan. Sen vain halusin sanoa että syksy vituttaa, näin jo kesällä. Millaistahan vitutus on sitten loka-marraskuun räntäsateilla. Se jääköön nähtäväksi.

Meen nyt partsille tonne sateeseen ja imasen kunnol käyhät ja painan nukkumaan. Herättäkää mut toukokuussa.

ps. Siis vittu huhhuh, tulin partsilt nii mun nainen huutaa sängyssä,"Apua apua" Juoksen sen luo. Nainen istuu ja pitelee kasvoilla peittoo ja huutaa mulle et "ota se pois" Katon sitä ihmeissään, et ota mikä pois. Koitin ottaa sit peittoo, mut nainen pisti vastaan. Muija oli ihan paniikissa. Tuli ihan hiljasta ja tajusin et sehän nukkuu vielä. Laitan käden naisen selälle niin se herää ja kattoo mua ihmeissään ja käy takasin nukkumaan. Vähänkö kuumottavaa.

Kesälomaa kuvina.

Ei oo tullu pitkää aikaa mitää kirjoteltuu. Oon viettän kesälomaa. On tullu sairasteltuu, riehuttuu festareil ja kyssättyy vitusti hadsii.

Apteekissa sain viestin jostain ylhäältä.

Kallista on kalja meillä päin.

Ihmiset tykkäävät juhlia.

Älyytkö?

Vähiin käy ennenkuin loppuu.

Yrtit roihuaa.

Koitan jaksaa kirjotella useammin, nyt kun kesä alkaa olla loppusuoralla ja syksyn masennus tekee tulojaan. Kaikkea hyvää kaikille.

Rauhaa.

Nälkä kasvaa syödessä

Herään hillittömään kuumuuteen. Raahasin itseni keittiöön. Vesi hana auki ja kastetta kurkulle. Vilkaisen kämppääni, hirveä kaaos vallitsi asunnossani. Pakko siivota. Onneksi naiseni oli aisaparinani, tässä suuressa urakassa. Suuntaan kuitenkin ensin parvekkeelle, vetämään keuhkoihin vähän pyhää ilmaa. Siivous alkaa laiskasti, mutta tovin kuluttua huomaankin, että kämppä alkaa olemaan jo melko siedettävässä kunnossa. Puhelimeni piippasi. Kaveri kutsui maistelemaan spacecakeja.

Lähdimme naiseni kanssa välittömästi matkaa. Kävelimme halki kesäisen kaupungin. Käsikädessä romantiikkaa tihkuen. Hetken kulkiessamme, saavuimmekin kaverini kotiovelle. Tuttu koputuskoodi ja hetkessä ovi avautuu. Ovesta sisään. Pistävä kukan tuoksu. Kaverini tuo lautasellisen spacecakei, tai muffinsseihan ne oli. Otin innoissani ensimmäisen haukun. Lievä lehden maku maistui muffinssissa. Kun sain ensimmäisen syötyä, kaverini kehoitti syömään seuraavan. Siinä me istuskeltiin ja jauhettiin paskaa. Polteltiin ja hörpittiin parit kaljan.

Lähtiessämme kaverini luonta, aurinko ei ollut vielä laskeutunut. Päätimme naiseni kanssa käydä teranssilla, ennen kotiin paluuta. Kävelimme hetken, kunnes eteemme osui kiva pieni kapakka, jonka terassille paistoi mukavasti aurinko. Kävelimme sisälle ja suuntasimme tiskille. Tilasimme minulle oluen ja naiselleni lonkeroa. Myyjä lähti yllättäen jonnekkin ja unohti kassan auki. Mikä tilaisuus minunlaiselleni varkaalle, olisi napata kassa jä lähteä juoksemaan. Olin kuitenkin liian jumissa ja liian laiska, ryhtyäkseni niin suureen operaatioon. Odotimme kiltisti myyjää. Terassilla kaljaa juoden mässikset kasvoivat kasvamistaan, joten päätimme suunnata kotiin.

Mässismättöö

Pakaste pizza

1 pakaste pizza

kaikki syötäväksi kelpaava

Otan pizzan pakastimesta. Lisää pizzaan puolipurkkia tonnikalaa, aurajuuston jämät, jotain vanhoja kinkkusuikaleita, paprikan jämät, tomaatin jämät ja päälle vähän juustoa. Uunissa 220 asteessa 10min ja ei muuta kuin syömään.

Insinöörit siltojen alla

Isäni ei opettanut minulle montaa asiaa. Kun koko peruskouluni ajan minua kiinnosti aivan vääränlaiset aineet. Ja kun koulu lähti alamäkeen ja numerot huononi. Oli isäni tapana sanoa, on niitä insinöörejäkin siltojen alla.

Lapsena olin hieman ylivilkas ja joku tärkee päätti et mun ekanluokan alkuu piti siirtää vuodella. Jouduin siis vuodeksi nollaluokalle, valmistautumaan ekaanluokkaan. Muistikuvia minulla ei nollaluokasta hirveästi ole. Muistan esittäneeni kevätjuhlan näytelmässä päätähteä. Ensi kosketus yleisölle esiintymiseen.

Ekalla luokalla, ylivilkkauteni ei ollut laantunut tippaakaan. Olin luokan häirikkö. Luokallamme oli myös toinen yhtä paha, ehkä jopa pahempi. Hän oli ensimmäinen vastustajani tässä sairaassa maailmassa. Taistelumme saivat joskus eeppisiä piirteitä. Hän oli minua isompi poika, mutta minä olin sparrannut koko elämäni häntä isomman isoveljeni kanssa. En osaa sanoa kumpi meistä oli mahtavampi taistelija. Ekanluokan jälkeen hänet passitettiin toiseen kouluun, joten hän kaiketi oli suurempi uhka koulun turvallisuudelle.

Nemesikseni kadottua, havahduin. Itse en halunnut minnekkään muualle kouluun, kaikki kaverinihan jäisivät tänne. Ehkä hieman rauhoituinkin. Häirikkö olin edelleen. Meillä oli koulussa reissuvihko käytäntö. Reissuvihkoon opettaja kirjoitti ruusut ja risut. Minun vihkoni oli täynnä vain risuja. Läksyjen teon lopetin jo kolmannella luokalla. Ei vaan enää pahaa poikaa koulu kiinnostanut. Seudun isommat pojat saivat meidät pienemmät ylipuhuttua varastamaan kaupasta tupakkaa. Olimme niin pieniä ja viattoman näköisiä, niin saimme helposti kännettyä muutamia askeja. Tulipahan opittua varastamisen jalo taito. Toinen tärkeä taito oli kiljun valmistaminen. Vanhemmilta  salaa porisivat ämpärit. Tärkeitä taitoja jäi ala-asteelta mieleen.

Ylä-asteella koulu meni totaalisen vituiksi. Seiskalla keskityin olemaan joka viikonloppuna puistossa umpihumalassa. Pilvi, extaasi ja lääkkeet tulivat myöskin tutuiksi. Pääsin seiskalta, koska luokanvalvojani oli isäni vanha ryyppykaveri. Kahdeksannella luokalla istuin koulupäivät pahamaineisessa baarissa. Siitä seurasi tietysti luokalle jääminen. Kerratessani kasia, vietin enemmän aikaa koulussa, mikä ei tainnut sittenkää olla ihan hyvä idea. Minut erotettii ja jouduin vaihtamaan koulua. Onneksi tunsin jengiä uudesta koulusta, joten asia ei minua haitannut. Uudessa koulussa oli uusia tuttavia jotka olivat tulleet tutuiksi huumepiireistä. Jouduin tarkkailu luokalle ja se meinasi iisiä loppu yläastetta. Haistatimme pitkät opettajalle ja pelasimme pleikka ykköstä, nahkasohvilla makoillen. Ainoa sääntö oli, ettei me saatu olla yhteydessä koulun muihin oppilaisiin. Täytin kahdeksantoista ennenkuin sain ylä-asteen päättötodistuksen käteeni.

Olen myös yrittänyt opiskella ammattia kolme kertaa. Mutta jokainen kerta on kussut kuin kanan lento.

Töitäkin olen paiskinut. Olin viisitoista vuotiaana lehdenjakajana, koska tarvitsin rahaa ryyppäämiseen. Mutta se loppu ensimmäisen jakelu kerran jälkeen. Olen ollut myös neljä päivää varasto hommissa, pimeänä. Mutta babylonin kuristus ote oli liikaa minulle. Ensimmäinen verottava duuni kesti 9,5 kuukautta, joka loppui pari viikkoa sitten (http://smt420.blogspot.fi/2013/06/viimeinen-tyopaiva.html) ja nyt olen taas työttömänä.

Noh... On niitä insinöörejäkin siltojen alla.