keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Mitä siihen tuumaat

Katsoin sillalta allani kuohuvaa koskea. Olin juuri roudannut studio kamoja kaverin kämpille ja kotiin paluu matkalla pysähtynyt tuijottamaan maailmaa. Kaverin kämpillä olimme tietysti pajautelleet, joten jumittelin huolella maisemia. Hetken kuluttua otin pyöräni alleni ja jatkoin matkaa. Poljin laiskasti pientä mettä pätkää. Eteeni osui pieni polku. Pysähdyin polun haaraan ja hetken mieli johteesta lähdin kulkemaan polkua pitkin. Hetken kuluttua osuin pienelle kallio kielekkeelle, josta näkyi kosken alajuoksuun. Laskin kitarapussini selästäni ja kävin istumaan kalliolle. Kaivoin kitaran esille ja päästin ilmoille seuraavanlaista tulkintaa.


Mitä siihen tuumaat
kun päiväst toisee täällä kaduilla luuhaan
no täällä koitan vaa maailmaa muuttaa
soittamalla suuta
kun en osaa mitään muuta
näyttäkää vaan suunta
niin jatkan kyllä matkaa
no tännehän on tultu vaan sekoittamaan pakkaa
diilerin paikal
ympärillä pörssihaita
kiertää mua niinkuin uppoovaa laivaa
josta kannelt meree hyppii rottii
ja omaa pientä pottii
oottaa vieres moni lokki
ylläni liitelee korppikotkii
en oo kuollut mut ne tulee mua nokkii


Soittoni jälkeen oli aivan hiljaista. Kuulin kuinka tuuli ravisutteli lehtiä. Kuulin kuinka koski kuohui hiljaa. Luonnon täydellinen rauhaisuus. Kaivoin taskustani jointin ja pistin sen tulille.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Mökin rauhasta takaisin lähiön meteliin.


Olin istunut autossa jo useamman tunnin. torkahtelin aina välillä ja heräsin, kun käteni oli puutunut nojattuani siihen ja sitä pisteli ihan helvetisti. Matka oli pitkä, mutta se olisi kaiken vaivan arvoinen. Olimme kaveriporukalla vuokranneet mökin saimaan rannoilta. Mökki oli kallis, mutta rahojen hankkimisesta en sano halaistua sanaa. Pelkään että google luovuttaa tietojani F.B.I:lle ja sitten vasta kusessa oltaisiinkin. Saimaa on kaunista seutua, mielestäni jokaisen suomalaisen tulisi käydä siellä. Maisemat ovat suorastaan terapeuttiset

Kyl maallakii handlataa urbaanit harrastukset.

Paikalle päästyämme tutkimme mökkiä innoisamme. Vittu se mikään mökki ollut, se kunnon huvila. Huvila oli selvästi suunniteltu rikkaille turisteille. Kaikki sähkölaitteet toimivat hipaisulla, telkkarista liesiin ja vessan lamppuihin. Siis vittu eteisen komerokii piipitti. Kaverini sisään päästyään hoiti bongin käyttökuntoon, jotta rentoutus lomamme voisi alkaa. Ei muuta kuin kaljaa koneeseen ja savuu keuhkoihin.

Rakastin hiljaisuutta mikä vallitsi öisin. ei kuulunut yhtikäs mitään. paitsi sisälle mentäessä komerossa piipitti seinän takana. Emme keksineet piipitykselle mitään muuta syytä kuin, että kun kaikki saatanan laitteet mökissä toimivat sähköllä, niin kai se on ihan normaalia jos vähän piipittää. Mut vittu että se  piipitys kävi silloin tällöin vituttaa. Mutta se hiljaisuus, se olisin halunnut viedä himaan.

Päivät meni lepposesti kierrellessä mestoja. Olin koko reissun niin saatanan jumis etten muistan ottaa lähes yhtää kuvii.

Tässä poni.
Ja tässä kilipää.
Pienes koomas takkatulen ääres.

Kotiinpäin ajellessa matka ei tuntunut läheskään niin pitkältä kuin menomatka. Mutta niinhän se on aina, kotiin on lyhkäsempi matka. Koti lähiö oli ennallaan. Vanha juoppo muija oli kusella bussipysäkillä. Ei viitsinyt mennä edes viereiseen pusikkoon hoitelemaan tarpeitaan. Kotipihan juopot elivät normaalia eloaan, kaikki istui turpa täynnä, pihan penkeillä. Illalla parvekkeella, ilta käyhiäni poltellessa, ikävöin mökillä ollutta hiljaisuutta. Täällä kuuluu kaiken maailman ääniä kaiken aikaa. Olisin halunnut jäädä sinne hiljaisuuteen. Mutta nyt joudun kärsimään tästä melu saasteessa. Ikuisesti teljettynä äänekkääseen lähiöön.